Ituhippi juoksee

Tovi on vierähtänyt sitten viime kerran, kun olen blogin avannut. Viimeisin postaus on syyskuulta. Taukoon on kaksi syytä: ajan puute ja motivaatio-ongelma. Monen kuukauden blogihiljaisuus teki hyvää. Tuli pitkästä aikaa tunne, että haluan kirjoittaa jotain päivitystä. On aika vetää yhteen vuoden 2018 juoksutreenit, kilpailut ja muut hikoilut. Tammikuussa innostuin hiihdosta. Lunta oli kerrankin kunnolla, pakkanen paukkui ja ladut olivat mainiossa kunnossa. Siispä ostin sukset! Jouduin opettelemaan hiihtämisen alusta, koska edellisistä sivakoinneista oli aikaa 15 vuotta. Helmi- ja maaliskuussa sairastelin paljon, muun muassa influenssan. Toistuvien räkätautien takia en voinut treenata niin paljon kuin olisin halunnut. Maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa loppui hiihtokausi minun osaltani. Kolmen kuukauden aikana hiihtokilometrejä kertyi 134. Huhtikuussa juoksin vuoden ensimmäisen kilpailun Krakovassa. Tuossa vaiheessa en ollut vieläkään päässyt flunssakierteestä,...

Kirjoitin kisaraportin Paavo Nurmelta heti juoksun jälkeisenä päivänä, mutta teksti unohtui luonnoslaatikkoon. En ottanut reissulta kuvia, joten menköön tämä teksti julkaisuun ilman kuvia, ja lähes kuukausi itse tapahtuman jälkeen.            * * * Jalat on kipeät, mutta mieli iloinen. Juoksin kahdennentoista maratonini aurinkoisessa Turussa. Vieläkin on niin huikea fiilis, että taatusti tämä juoksu jää muistoihin todellisena hyvän mielen maratonina. Turkuun on aina mukava tulla. Jokirannan maisemat ovat minulle hyvinkin tuttuja, koska asuin kaupungissa yhdeksän vuotta. Tänä viikonloppuna Turussa oli maratonin lisäksi muutakin happeningia: olutfestivaalit ja Turbaani-kaupunkifestarit. Turun traagisesta terrori-iskusta tuli kuluneeksi 18.8. päivälleen vuosi, minkä vuoksi oli järjestetty myös kaksi mielenosoitusta. Kun käppäilin linja-autoasemalta Puutorin ohi jokirannan suuntaan, en voinut olla huomaamatta, että jotain poikkeuksellista on tekeillä. Pol...

Heinäkuu on hellekuu, sanotaan vanhassa lastenlaulussa. Totisesti tässä kuussa hiki on virrannut muutenkin kuin treenatessa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin olla vaan, silti on koko ajan hikinen ja nahkea olo. Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen, mitä kesääni kuuluu treenikuvioissa ja muillakin elämänalueilla. Alkukesällä tapahtui suuri muutos työrintamalla, kun vaihdoin työpaikasta toiseen. Aikaisempi työ oli päivätyötä arkisin, mutta uusi työ on kolmivuoroa. Arjen pyöritys vaatii väkisinkin hieman säätöä, koska puolisokin tekee kolmivuorotyötä. Isovanhempia on monesti tarvittu lastenkaitsijoiksi. Siihen hommaan he ovat onneksi suostuneet. Kolmivuorotyö on minulle tuttua jo aiemmastaan, joten en ole kärsinyt mistään sopeutumisvaikeuksista. Olen ollut oikeastaan todella tyytyväinen, koska vuorotyössä on paljon hyviä puolia. Treenit olen onnistunut sovittamaan yhteen työ- ja muun elämän kanssa melko vaivattomasti. Ainoa haitta on yövuorot, joita tosin en ole joutunut tekemään tän...

Vastaantuleva lenkkeilijä on yhtä arkipäiväinen näky kuin vaikkapa koiranulkoiluttaja tai pyöräilijä. Joskus juoksija saa kuitenkin osakseen epätavallista huomiota ja kommentointia. Koska olen juossut enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo parikymppisestä lähtien, vuosien varrella on sattunut yhtä ja toista hupaisaa. Kokosin yhteen joitakin tapauksia, jotka ovat jääneet mieleen. Baarien ohi juokseminen Baarin nurkalla norkoilevat tupakanpolttajat ja terassilla istuskelijat jakavat auliisti "kannustusta", joka on useimmiten rempseää ja hyväntuulista, toisinaan ivallista. Tämä lienee tuttua kaikille juoksijoille, joiden lenkkireitti kulkee jonkin kapakan ohi. Itse asuin aikoinaan Turussa, ja tavallisin lenkkini kulki Mäntytuoppi-nimisen baarin ohi Urheilupuistoon.   "Olisit lähtenyt aiemmin niin ei tarttis juosta!"  Kuulin tämän klassikon ja monta muuta kommenttia Mäntytuopin asiakkailta. Tapasin vastata niihin kädenheilautuksella. Runkkarit ja itsensäpalja...

Kaikki maratonit ovat erilaisia, eikä juoksukisat todellakaan aina mene niinkuin on suunnitellut. Sen olen kokenut jo monta kertaa. Joskus päivän kisakunto yllättää myönteisesti, joskus päinvastoin. Tällä kertaa kävi niin, että lopputulos ei ihan vastannut sitä, mitä lähdin kisasta hakemaan. Forssan Suvi-ilta juostiin viime lauantaina 16.6. Starttasin matkaan tietäen, että sää on lämmin, ja sen vuoksi on turha lähteä rynnimään. Ennätysten tavoittelu jääköön sikseen. Ajattelin juosta höntsämaratonin, jonka loppuaika voisi olla luokkaa 4.00-4.15, tai hyvällä tuurilla alle neljä tuntia. Enpä olisi arvannut, että näistä karkeloista ei minulle mitalia jaeta. Aurinko helotti ja mittari näytti +24 astetta, liki hellelukemia siis. En ollut oikeastaan kovin huolestunut, koska olen juossut monta lämpimän sään maratonia. Uskoin selvittäväni tämänkin, kunhan en teputa liian vauhdikkaasti. Tarkoitus oli vaan hölkkäillä reitti läpi ja fiilistellä tätä tunnetusti kivaa urheilutapahtumaa. Ensimm...

Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että polkujuoksu on tällä hetkellä trendikäs laji. On ollut jo muutaman vuoden. Polkukisat myydään nopeasti täyteen. Samaan aikaan perinteisten kaupunkimaratonien osallistujamäärä laskee. Polkujuoksujen rinnalla osallistujia havittelevat myös erilaiset seikkailu- ja extremejuoksut. Nyt ovat muodissa juoksutapahtumat, joissa kahlataan puroissa, ryvetään mudassa ja kompuroidaan rakkakivillä. Tavanomainen kaupunkijuoksu ei enää tarjoa riittävästi elämyksiä. Toisinaan minäkin, kaupunkimaratoonari, treenailen poluilla. Olen onnekas, koska 4,5 kilometrin pituinen, järven rantaa seuraileva polkulenkki lähtee melkeinpä kotitaloni vierestä. Olen juossut sen ympäri jo niin monta kertaa, että jokseenkin muistan ulkoa sen kivet ja juurakot. Miksi en ole hurahtanut polkujuoksuun vaan tassuttelen mieluummin sileällä? Syyt tulevat tässä. Haluan olla luonnossa patikoiden, en juosten. Millä tavalla luonto puhuttelee enemmän, kiiruhtaen vai...

Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään. Vielä pääsiäisen aikoihin tuskailin lumisia, muhkuraisiksi tallottuja ja jäisiä jalkakäytäviä. Onneksi kevät on nyt täällä! Koivuissa on heleät hiirenkorvat. Aurinko hellii, ja sulalla juoksubaanalla kelpaa kiihdytellä. Vihdoin tuli sen verran lämmintä, että pääsin aloittamaan retkeilykauden. Puolison kanssa teimme ennen vappua yhden yön reissun Kintulammen retkeilyalueelle. Ai että oli terapeuttista samoilla metsäpoluilla, tuijotella nuotiota ja fiilistellä täysikuuta, höyryävä teemuki kourassa. Yöksi käperryimme makuupusseihin laavuun nukkumaan. Ihana viikonloppu.                                                       Erätouhuista takaisin juoksun pariin. Tein pari muutosta kisasuunnitelmiini. Minulla oli aikomus osallistua Terwamaratonille Oulussa 26.5., mutta koska siihen viikonloppuun tuli muuta meno...

Kuluvan vuoden ensimmäisen maratonin kipaisin viime sunnuntaina 22.4. Krakovassa. Reissu oli Välimatkat Oy:n järjestämä maratonmatka. Meitä Krakovaan lähtijöitä oli varsin iso ryhmä, kolmisenkymmentä henkeä. Osa oli juoksijoita, osa heidän perheenjäseniään. Maratonin startti ja maali olivat Krakovan sydämessä, vanhankaupungin torilla. Miksi valitsin Krakovan? Kiinnostuin Krakovan maratonista, kun selailin verkosta suomalaisten matkanjärjestäjien maratonmatkoja. Krakova pisti silmääni, koska olin lukenut siitä jutun Juoksija-lehdestä. Ryhmämatkalla tarjottiin mahdollisuutta päiväretkeen Auschwitzin keskitysleirille, mikä oikeastaan ratkaisi valintani. Olen pitkään halunnut käydä Auschwitzissa, ja tällä reissulla oli siis mahdollista yhdistää maraton mielenkiintoisessa, historiallisessa kaupungissa sekä tutustuminen keskitysleirimuseoon. En kauan aikaillut, vaan ilmoitin itseni mukaan jo viime syksynä. Krakovan maraton on keskisuuri, n. 7000 juoksijan tapahtuma, jossa ei vielä...

Vuoden ensimmäinen maraton on edessä Krakovassa 22.4. eli vajaan kolmen viikon kuluttua. Alkaa jo vähän jännittää. Ensimmäistä kertaa olen lähdössä yksin reissuun ulkomaille. Toki jännittää myös se itse maraton. Myönnän, että joka kerta lähden maratonille hiukan levottomalla mielellä. Joku sanoikin joskus osuvasti, että yli 42 kilometrin juoksumatkaa ei pidä vähätellä. Pieni kisajännitys kuuluu asiaan. Samat hermoilut tunnistan itsessäni kerta toisensa jälkeen. Vuoden ensimmäiselle maratonille lähden aina samoissa fiiliksissä: en ole treenannut tarpeeksi, kunto ei riitä, olisi pitänyt juosta enemmän pitkiä lenkkejä, olisi pitänyt juosta intervalleja ja sitä rataa. Kuitenkin maratonit ovat aina menneet ihan hyvin. Joka kerta olen päässyt maaliin ja vieläpä suht hyvissä voimissa. Talven treenejä on haitannut poikkeuksellinen sairastelu. Olen potenut poskiontelontulehduksen, influenssan ja epälukuisen määrän muita pienempiä räkätauteja. Pitkin talvea on ollut treenitaukoja sairastel...

Viime postauksessa hehkuttelin, kuinka talven vihaajasta voi tulla talven rakastaja. Edelleenkin tuumaan, että tämä kuluva talvi on ollut yksi parhaista moneen vuoteen. Mutta luullakseni en ole ainoa, joka alkaa nyt maaliskuussa kaivata lintujen viserrystä, kevään lämpöä ja sulaa juoksubaanaa. Eletään miltei maaliskuun puoliväliä, mutta ainakin täällä Tampereella on aivan täysi talvi. Päivät ovat pidentyneet ja pajunkissat puhjenneet, mutta muuten ei hyvällä tahdollakaan uskalla sanoa, että talvi olisi taittumassa kevääksi. Ensi kuussa (tarkalleen ottaen tasan kuuden viikon päästä) minun on tarkoitus juosta vuoden ensimmäinen maraton. Harjoittelun pitäisi olla nyt nousujohteista. Juoksukilometrit ovat kuitenkin jääneet paljon vähemmäksi kuin olisin toivonut. En yksinkertaisesti halua juosta 30 kilometrin lenkkiä -15 asteen pakkasessa. Enkä myöskään suojasäällä, auraamattomilla jalkakäytävillä, jotka ovat möykkyisen tallautuneen lumen peitossa. Ja hei, kuka haluaa juosta matolla kol...

Koska kuluva talvi on ollut ns. oikea talvi lumisateineen ja pakkasineen, uskalsin minäkin viimein ostaa sukset. Olen haaveillut hiihdon aloittamisesta jo vuosia, mutta haave on kariutunut kerta toisensa jälkeen. Talvet ovat olleet niin vähälumisia, etten ole raaskinut ostaa suksipakettia varastoon pölyä keräämään. Tai sitten olen perääntynyt jostain muusta syystä. Kuten: en osaa hiihtää, en osaa huoltaa suksia, en tajua mitään monimutkaisista voiteluhommista. Eräänä sunnuntaipäivänä tammikuussa olin lasten kanssa pulkkailemassa ja katselin kateellisena, kuinka reippailija toisensa jälkeen suuntasi ladulle suksineen. Tuona päivänä sää oli upea ja suorastaan kutsui hiihtelemään. Ajattelin, että hitto vieköön, huomenna ostan vihdoinkin ne sukset. Ja tosiaan, seuraavana päivänä poistuin urheiluliikkeestä suksipaketti kainalossa ja 350 euroa köyhempänä. Valitsin pitopohjasukset. Helppo ratkaisu sille, joka ei halua eikä jaksa perehtyä suksien voitelun salamyhkäiseen maailmaan. O...

Sairastuvalta päivää. En ole ollut yli kymmeneen vuoteen niin kipeä kuin tässä vuodenvaihteessa olin. Flunssakierteen päätteeksi tulehtui toinen poskiontelo ja molempiin silmiin pukkasi sidekalvontulehdus. Nyt popsin antibioottia ja tassuttelen kotona toipilaana. Edellisestä lenkistä on yli viikko. Juoksemisesta voin tällä hetkellä vain haaveilla - ja sen teenkin. Tässä nenäliinapinon keskellä niiskutellessa on hyvä luoda katse tulevaan treeni- ja kisakauteen. Olen jo päättänyt suurimman osan juoksutapahtumista, joihin aion osallistua. Muutamaan on jo ilmoittautuminen sisällä. Joitain on vielä auki. Tässä siis alkaneen vuoden suunnitelmat: Tammikuu: Peruskuntoilua. Juoksun kanssa otan maltillisemmin ja käyn vähän enemmän salilla. Lihaskuntoharjoittelua, jolla rakennan pohjaa kevättalven maratonharjoittelulle. Helmikuu: Maratonille valmistautuminen alkaa. Käytännössä treeni jatkuu muuten samanlaisena, mutta juoksuun enemmän terävyyttä ja kilometrejä. Pitkät lenkit venytän vähän...