Tovi on vierähtänyt sitten viime kerran, kun olen blogin avannut. Viimeisin postaus on syyskuulta. Taukoon on kaksi syytä: ajan puute ja motivaatio-ongelma.
Monen kuukauden blogihiljaisuus teki hyvää. Tuli pitkästä aikaa tunne, että haluan kirjoittaa jotain päivitystä.
On aika vetää yhteen vuoden 2018 juoksutreenit, kilpailut ja muut hikoilut.
Tammikuussa innostuin hiihdosta. Lunta oli kerrankin kunnolla, pakkanen paukkui ja ladut olivat mainiossa kunnossa. Siispä ostin sukset! Jouduin opettelemaan hiihtämisen alusta, koska edellisistä sivakoinneista oli aikaa 15 vuotta.
Helmi- ja maaliskuussa sairastelin paljon, muun muassa influenssan. Toistuvien räkätautien takia en voinut treenata niin paljon kuin olisin halunnut.
Maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa loppui hiihtokausi minun osaltani. Kolmen kuukauden aikana hiihtokilometrejä kertyi 134.
Huhtikuussa juoksin vuoden ensimmäisen kilpailun Krakovassa. Tuossa vaiheessa en ollut vieläkään päässyt flunssakierteestä, joten olin Puolan-matkallakin lievästi sairaana. Uhkarohkeasti lähdin kuitenkin maratonille, ja köpöttelin maaliin nettoajalla 4.15.
Toukokuussa osallistuin ensimmäistä kertaa kymmenen kilometrin kisaan. Raholan kymppi taittui hienossa kevätsäässä aikaan 49 minuuttia 38 sekuntia.
Kesäkuussa epäonni koetteli Forssan Suvi-illassa. Ensimmäistä kertaa jouduin keskeyttämään juoksukisan, kolme kilometriä ennen maalia.
Heinäkuussa helteet koettelivat siihen malliin, että pitkiä lenkkejä en tehnyt. Olin tyytyväinen, etten ollut ilmoittautunut yhteenkään kisaan. Juoksin tavallista enemmän metsäpoluilla, koska siellä oli puiden varjossa edes hiukan viileämpää. Hyödynsin kuntosalin ilmastoituja tiloja ja juoksin matolla. Pyöräilykilometrejä kertyi myös paljon.
Elokuusta jäi mukavat muistot. Ensinnäkin juoksin Turussa yhden parhaimmista maratoneistani, kiitos Paavo Nurmi maratonin huippuhyvän tunnelman!
Elo-syyskuun vaihteessa olin ensimmäistä kertaa ihan oikealla vaelluksella. Vaelsimme mieheni kanssa Hetasta Pallakselle, 55 km. Miehelleni tämä reissu oli ensimmäinen visiitti Lappiin. Mutta ei varmasti viimeinen. Sen verran syvästi meihin kumpaankin jäi kaipuu Lapin tuntureille.
Syyskuussa oli vuorossa Tampere Puolimaraton. Lähdin hakemaan 1.45 aikaa. Tavoitteeseen en päässyt, vaan tulin maaliin ajassa 1.46. Ei huono aika sekään. Tampere Puolimaratonin reitti ei ole kaikista tasaisin ja helpoin. Reitillä on teräviä käännöksiä, sumppukohtia ja pientä nousuakin. Sää ei myöskään suosinut, vaan tarjolla oli navakkaa tuulta ja hyytävää vesisadetta. Reitti tai olosuhteet eivät kuitenkaan aiheuttaneet sitä, etten aikata voitteeseen päässyt, vaan syy on ihan minussa itsessäni. En vain kyennyt rypistämään tarpeeksi tiukkaa loppukiriä.
Lokakuussa oli aika päättää kilpailukausi. Osallistuin Vantaan maratonille, ja tavoitteena oli juosta oma ennätys. Tavoite ei toteutunut, vaan aika meni tässäkin juoksussa naftisti yli. Nykyinen maratonennätykseni on 3.49, jonka olen juossut Vantaalla kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa oma kelloni näytti maalissa tismalleen 3.49. Virallisissa tuloksissa seisoi 3.50.
Minkäänlaista ketutusta tai mielipahaa en kokenut, vaikka uutta ennätystä ei tullutkaan. Olihan juoksu muuten aivan huippu! Vaikka elettiin lokakuun puoliväliä, lämmintä oli +17 astetta. Oli mahtavaa juosta melkeinpä kesäisessä poutasäässä, shortsit ja t-paita päällä.
Vantaan kisa oli kaikista tähänastisista maratoneistani helpoin ja seesteisin. Nautin juoksusta täysin siemauksin. En tuntenut minkäänlaista pahaa oloa, kipua, vatsavaivaa tai muutakaan. En kiroillut pääni sisälläni, että miksi helvetissä tulin tänne itseäni kiusaamaan.
Toki viimeisellä kympillä alkoi jaloissa painaa, mutta en epäillyt hetkeäkään, ettenkö jaksaisi maaliin. Enkä tuntenut houkutusta vaihtaa kävelyyn.
Vantaan maratonin reitti on nopea, ja järjestelyt toimivat. Ehkä ensi syksynä taas Vantaalle ennätysjahtiin?
Vantaan maratonin jälkeen pidin kaksi viikkoa ylimenokautta. Kävelin, pyöräilin, kävin jumpassa ja salilla. Juoksukilometrejä ei paljon kertynyt näinä viikkoina.
Marraskuussa aloitin peruskuntokauden. Tein itselleni juoksuohjelman ja mietin tavoitteet. Juoksuohjelmasta, tavoitteista ja niiden toteutumisesta kirjoitan myöhemmin lisää. Peruskuntokausi minulla kestää helmikuun alkuun, minkä jälkeen alkaa kevään maratonille valmistava kausi.
Onneksi olen saanut koko syksyn ja talven treenata terveenä. Se tuntuu todella arvokkaalta asialta nyt, kun muistelen viime talven ja kevään toistuvia räkätauteja. Kuluneen vuoden aikana olen juossut liki 1300 kilometriä, mikä on ihan kelpo määrä ottaen huomioon, kuinka paljon olin sairaana. Juoksun lisäksi olen tehnyt lihaskuntotreeniä salilla, retkeillyt metsässä ja käynyt tunturivaelluksella, pyöräillyt satoja kilometrejä, käynyt jumpassa, hiihtämässä ja uimassa. Monipuolista treeniä aion jatkaa myös tulevana vuonna.
Toivotan kaikille onnellista ja liikunnallista uutta vuotta!
Monen kuukauden blogihiljaisuus teki hyvää. Tuli pitkästä aikaa tunne, että haluan kirjoittaa jotain päivitystä.
On aika vetää yhteen vuoden 2018 juoksutreenit, kilpailut ja muut hikoilut.
Tammikuussa innostuin hiihdosta. Lunta oli kerrankin kunnolla, pakkanen paukkui ja ladut olivat mainiossa kunnossa. Siispä ostin sukset! Jouduin opettelemaan hiihtämisen alusta, koska edellisistä sivakoinneista oli aikaa 15 vuotta.
Helmi- ja maaliskuussa sairastelin paljon, muun muassa influenssan. Toistuvien räkätautien takia en voinut treenata niin paljon kuin olisin halunnut.
Maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa loppui hiihtokausi minun osaltani. Kolmen kuukauden aikana hiihtokilometrejä kertyi 134.
Huhtikuussa juoksin vuoden ensimmäisen kilpailun Krakovassa. Tuossa vaiheessa en ollut vieläkään päässyt flunssakierteestä, joten olin Puolan-matkallakin lievästi sairaana. Uhkarohkeasti lähdin kuitenkin maratonille, ja köpöttelin maaliin nettoajalla 4.15.
Toukokuussa osallistuin ensimmäistä kertaa kymmenen kilometrin kisaan. Raholan kymppi taittui hienossa kevätsäässä aikaan 49 minuuttia 38 sekuntia.
Kesäkuussa epäonni koetteli Forssan Suvi-illassa. Ensimmäistä kertaa jouduin keskeyttämään juoksukisan, kolme kilometriä ennen maalia.
Heinäkuussa helteet koettelivat siihen malliin, että pitkiä lenkkejä en tehnyt. Olin tyytyväinen, etten ollut ilmoittautunut yhteenkään kisaan. Juoksin tavallista enemmän metsäpoluilla, koska siellä oli puiden varjossa edes hiukan viileämpää. Hyödynsin kuntosalin ilmastoituja tiloja ja juoksin matolla. Pyöräilykilometrejä kertyi myös paljon.
Elokuusta jäi mukavat muistot. Ensinnäkin juoksin Turussa yhden parhaimmista maratoneistani, kiitos Paavo Nurmi maratonin huippuhyvän tunnelman!
Elo-syyskuun vaihteessa olin ensimmäistä kertaa ihan oikealla vaelluksella. Vaelsimme mieheni kanssa Hetasta Pallakselle, 55 km. Miehelleni tämä reissu oli ensimmäinen visiitti Lappiin. Mutta ei varmasti viimeinen. Sen verran syvästi meihin kumpaankin jäi kaipuu Lapin tuntureille.
Syyskuussa oli vuorossa Tampere Puolimaraton. Lähdin hakemaan 1.45 aikaa. Tavoitteeseen en päässyt, vaan tulin maaliin ajassa 1.46. Ei huono aika sekään. Tampere Puolimaratonin reitti ei ole kaikista tasaisin ja helpoin. Reitillä on teräviä käännöksiä, sumppukohtia ja pientä nousuakin. Sää ei myöskään suosinut, vaan tarjolla oli navakkaa tuulta ja hyytävää vesisadetta. Reitti tai olosuhteet eivät kuitenkaan aiheuttaneet sitä, etten aikata voitteeseen päässyt, vaan syy on ihan minussa itsessäni. En vain kyennyt rypistämään tarpeeksi tiukkaa loppukiriä.
Lokakuussa oli aika päättää kilpailukausi. Osallistuin Vantaan maratonille, ja tavoitteena oli juosta oma ennätys. Tavoite ei toteutunut, vaan aika meni tässäkin juoksussa naftisti yli. Nykyinen maratonennätykseni on 3.49, jonka olen juossut Vantaalla kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa oma kelloni näytti maalissa tismalleen 3.49. Virallisissa tuloksissa seisoi 3.50.
Minkäänlaista ketutusta tai mielipahaa en kokenut, vaikka uutta ennätystä ei tullutkaan. Olihan juoksu muuten aivan huippu! Vaikka elettiin lokakuun puoliväliä, lämmintä oli +17 astetta. Oli mahtavaa juosta melkeinpä kesäisessä poutasäässä, shortsit ja t-paita päällä.
Vantaan kisa oli kaikista tähänastisista maratoneistani helpoin ja seesteisin. Nautin juoksusta täysin siemauksin. En tuntenut minkäänlaista pahaa oloa, kipua, vatsavaivaa tai muutakaan. En kiroillut pääni sisälläni, että miksi helvetissä tulin tänne itseäni kiusaamaan.
Toki viimeisellä kympillä alkoi jaloissa painaa, mutta en epäillyt hetkeäkään, ettenkö jaksaisi maaliin. Enkä tuntenut houkutusta vaihtaa kävelyyn.
Vantaan maratonin reitti on nopea, ja järjestelyt toimivat. Ehkä ensi syksynä taas Vantaalle ennätysjahtiin?
Vantaan maratonin jälkeen pidin kaksi viikkoa ylimenokautta. Kävelin, pyöräilin, kävin jumpassa ja salilla. Juoksukilometrejä ei paljon kertynyt näinä viikkoina.
Marraskuussa aloitin peruskuntokauden. Tein itselleni juoksuohjelman ja mietin tavoitteet. Juoksuohjelmasta, tavoitteista ja niiden toteutumisesta kirjoitan myöhemmin lisää. Peruskuntokausi minulla kestää helmikuun alkuun, minkä jälkeen alkaa kevään maratonille valmistava kausi.
Onneksi olen saanut koko syksyn ja talven treenata terveenä. Se tuntuu todella arvokkaalta asialta nyt, kun muistelen viime talven ja kevään toistuvia räkätauteja. Kuluneen vuoden aikana olen juossut liki 1300 kilometriä, mikä on ihan kelpo määrä ottaen huomioon, kuinka paljon olin sairaana. Juoksun lisäksi olen tehnyt lihaskuntotreeniä salilla, retkeillyt metsässä ja käynyt tunturivaelluksella, pyöräillyt satoja kilometrejä, käynyt jumpassa, hiihtämässä ja uimassa. Monipuolista treeniä aion jatkaa myös tulevana vuonna.
Toivotan kaikille onnellista ja liikunnallista uutta vuotta!
Kommentit
Lähetä kommentti