Ituhippi juoksee

Heinäkuu on hellekuu, sanotaan vanhassa lastenlaulussa. Totisesti tässä kuussa hiki on virrannut muutenkin kuin treenatessa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin olla vaan, silti on koko ajan hikinen ja nahkea olo. Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen, mitä kesääni kuuluu treenikuvioissa ja muillakin elämänalueilla. Alkukesällä tapahtui suuri muutos työrintamalla, kun vaihdoin työpaikasta toiseen. Aikaisempi työ oli päivätyötä arkisin, mutta uusi työ on kolmivuoroa. Arjen pyöritys vaatii väkisinkin hieman säätöä, koska puolisokin tekee kolmivuorotyötä. Isovanhempia on monesti tarvittu lastenkaitsijoiksi. Siihen hommaan he ovat onneksi suostuneet. Kolmivuorotyö on minulle tuttua jo aiemmastaan, joten en ole kärsinyt mistään sopeutumisvaikeuksista. Olen ollut oikeastaan todella tyytyväinen, koska vuorotyössä on paljon hyviä puolia. Treenit olen onnistunut sovittamaan yhteen työ- ja muun elämän kanssa melko vaivattomasti. Ainoa haitta on yövuorot, joita tosin en ole joutunut tekemään tän

Vastaantuleva lenkkeilijä on yhtä arkipäiväinen näky kuin vaikkapa koiranulkoiluttaja tai pyöräilijä. Joskus juoksija saa kuitenkin osakseen epätavallista huomiota ja kommentointia. Koska olen juossut enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo parikymppisestä lähtien, vuosien varrella on sattunut yhtä ja toista hupaisaa. Kokosin yhteen joitakin tapauksia, jotka ovat jääneet mieleen. Baarien ohi juokseminen Baarin nurkalla norkoilevat tupakanpolttajat ja terassilla istuskelijat jakavat auliisti "kannustusta", joka on useimmiten rempseää ja hyväntuulista, toisinaan ivallista. Tämä lienee tuttua kaikille juoksijoille, joiden lenkkireitti kulkee jonkin kapakan ohi. Itse asuin aikoinaan Turussa, ja tavallisin lenkkini kulki Mäntytuoppi-nimisen baarin ohi Urheilupuistoon.   "Olisit lähtenyt aiemmin niin ei tarttis juosta!"  Kuulin tämän klassikon ja monta muuta kommenttia Mäntytuopin asiakkailta. Tapasin vastata niihin kädenheilautuksella. Runkkarit ja itsensäpalja