Ituhippi juoksee

Kuluvan vuoden ensimmäisen maratonin kipaisin viime sunnuntaina 22.4. Krakovassa. Reissu oli Välimatkat Oy:n järjestämä maratonmatka. Meitä Krakovaan lähtijöitä oli varsin iso ryhmä, kolmisenkymmentä henkeä. Osa oli juoksijoita, osa heidän perheenjäseniään. Maratonin startti ja maali olivat Krakovan sydämessä, vanhankaupungin torilla. Miksi valitsin Krakovan? Kiinnostuin Krakovan maratonista, kun selailin verkosta suomalaisten matkanjärjestäjien maratonmatkoja. Krakova pisti silmääni, koska olin lukenut siitä jutun Juoksija-lehdestä. Ryhmämatkalla tarjottiin mahdollisuutta päiväretkeen Auschwitzin keskitysleirille, mikä oikeastaan ratkaisi valintani. Olen pitkään halunnut käydä Auschwitzissa, ja tällä reissulla oli siis mahdollista yhdistää maraton mielenkiintoisessa, historiallisessa kaupungissa sekä tutustuminen keskitysleirimuseoon. En kauan aikaillut, vaan ilmoitin itseni mukaan jo viime syksynä. Krakovan maraton on keskisuuri, n. 7000 juoksijan tapahtuma, jossa ei vielä

Vuoden ensimmäinen maraton on edessä Krakovassa 22.4. eli vajaan kolmen viikon kuluttua. Alkaa jo vähän jännittää. Ensimmäistä kertaa olen lähdössä yksin reissuun ulkomaille. Toki jännittää myös se itse maraton. Myönnän, että joka kerta lähden maratonille hiukan levottomalla mielellä. Joku sanoikin joskus osuvasti, että yli 42 kilometrin juoksumatkaa ei pidä vähätellä. Pieni kisajännitys kuuluu asiaan. Samat hermoilut tunnistan itsessäni kerta toisensa jälkeen. Vuoden ensimmäiselle maratonille lähden aina samoissa fiiliksissä: en ole treenannut tarpeeksi, kunto ei riitä, olisi pitänyt juosta enemmän pitkiä lenkkejä, olisi pitänyt juosta intervalleja ja sitä rataa. Kuitenkin maratonit ovat aina menneet ihan hyvin. Joka kerta olen päässyt maaliin ja vieläpä suht hyvissä voimissa. Talven treenejä on haitannut poikkeuksellinen sairastelu. Olen potenut poskiontelontulehduksen, influenssan ja epälukuisen määrän muita pienempiä räkätauteja. Pitkin talvea on ollut treenitaukoja sairastel