Ituhippi juoksee

Kuluvan vuoden viimeisiä päiviä viedään, joten on aika vilkaista päättyvän vuoden juoksuja. Tammi-helmikuu:  Treenasin melko tasaisesti noin viitenä päivänä viikossa. Pitkät lenkit olivat 14-17 km mittaisia. Maaliskuu: Pitkät lenkit saivat lisää pituutta. Muistiinpanojen mukaan olen juossut joitakin yli 20 km lenkkejä. Kisakauteen valmistautuminen alkoi. Huhtikuu: Jo perinteeksi muodostunut kauden ensimmäinen kilpailu oli Pyynikkijuoksu. Voitin oman sarjani, naisten 20 km, ajalla 1.47. Sain ensimmäisen pokaalini ja pääsin ensi kertaa podiumille. Kilpailu juostiin karmeassa säässä. Satoi vettä, räntää ja lunta vuoron perään. Reitillä piti liukastella sohjoisessa lumessa. Sääolojen takia kukaan ei varmaan tuossa kisassa juossut huippuaikoja. Minun aikani oli peräti viisi minuuttia huonompi kuin edellisenä vuonna.                       Pyynikin vappujuoksu jäi totisesti mieleen. Tuliaisena pokaali. Toukokuu: Valmistauduin Tukholman maratonille. Viikottaisten juoksukilom

Edellisessä postauksessa pohdiskelin sitä, voinko kutsua itseäni vegaaniksi, kun teen silloin tällöin ostopäätöksiä, joita puhdasoppinen vegaani ei tekisi. Sanan varsinaisessa merkityksessä en siis tosiaan ole vegaani, koska ostan ja käytän villaa, untuvaa ja nahkaa. Pyrin kuitenkin välttämään kulutuksessani kaikkea eläinperäistä. Kaksi vuotta sitten aloitin täysin vegaanisen ruokavalion. En syö lihaa, kananmunia, maitotuotteita enkä mitään muutakaan eläinkunnan tuotetta. Tässä postauksessa kerron omat perusteluni, miksi siirryin kohti vegaanista elämäntapaa. Palaan ensin ajassa taaksepäin. Olin nuori lukiolaistyttö, kun veganismi löysi tiensä Suomeen ja omassa koulussani muutama nuori ryhtyi vegaaniksi. Elettiin kai vuotta -96 tai -97. Ne muutamat lukion vegaaninuoret olivat kirjaimellisesti ituhippejä. Heille naureskeltiin ja heitä ivattiin, julkisesti ja selän takana. Erään kerran ituhippinuoret järjestivät hieman koomisen mielenosoituksen McDonald´sin edessä. En muista, mi

On kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun ryhdyin vegaaniksi. Olin pitkään lakto-ovovegetaristi eli kasvissyöjä, joka käyttää kananmunia ja maitotuotteita. Tässä postauksessa pyörittelen kysymystä, kuka on oikea ja vegaani ja kuka ei. Olen viime viikkoina tuntenut huonoa omatuntoa kulutusvalinnoistani. Minun on nyt kerrassaan pakko päästä avautumaan tästä aiheesta, jota olen viime aikoina pohdiskellut. Minulta on joskus kysytty, oliko vegaaniksi ryhtyminen vaikeaa. Olen rehellisesti vastannut, että ruokavalion muuttaminen oli helppoa, mutta vegaanisten valintojen tekeminen vaatetuksessa ja kengissä on sitten paljon hankalampaa. Mitä tehdä kaikille vaatteille, asusteille, laukuille ja kengille, joissa on eläinperäistä materiaalia? Rakkaat huivit, lapaset, untuvatakit ja villasukat suoraa päätä roskiin tai UFFin laatikkoon? Jotkut pystyvät toimimaan näin, mutta ollessani tämän pulman äärellä pari vuotta sitten, päätin käyttää nykyiset untuvatakit ynnä muut loppuun ennen kuin ostan uusia