Ituhippi juoksee

Säätila (lämpöasteet, tuuli ja sade) on oleellinen juttu maratonilla. Optimaalisella säällä voi ylittää itsensä. Ja päinvastoin. Jos sää ei suosi, on monesti pakko luopua aikatavoitteista ja yrittää vaan pinnistellä maaliviivan paremmalle puolelle. Sää ei totisesti suosinut eilen Helsinki City Marathonilla. Minusta pahin mahdollinen sää maratonilla on helle. Toiseksi pahin on rankkasade. Eilen juoksijat saivat kärsiä näistä molemmista. Starttialueella odotellessani aavistelin pahaa. Ei tarvinnut kuin seistä paikallaan niin jo hiki virtasi ja tuli jano. Mietin, mitä mahtaa juoksemisesta tulla. Ilma oli painostavan kuuma, seisova, nahkea. Mittari näytti +24, mutta tuntui paljon kuumemmalta. Sää enteili ukkosta. Parin ensimmäisen kilometrin aikana hylkäsin kaikki ajatukset ennätyksestä tai ylipäätään aikatavoitteesta. Päätin, että otan tämän kisan harjoituksena, pitkänä lenkkinä. Tavoitteena on päästä maaliin. Samantekevää, vaikka aika olisi 5:00, kunhan tästä jotenkin s

Näin viime yönä unta, että lähdin juoksemaan maratonia pitkä iltapuku päällä ja korkkarit jalassa. Unessa aloin sitten ykskaks ihmetellä, miksi tällä tavalla pukeuduin juoksukisaan. Siinä tällingissä kaikenkarvaiset hupijuoksijatkin painelivat ohi ja kovaa. Mielessäni työstän ja hitusen hermoilenkin huomista starttia kahdeksannelle maratonille. Sen takia maraton tunki viime yöllä uneenkin.  Henkisen valmistautumisen lisäksi olen himmannut treenaamistani pari viikkoa. Ja suoritin tankkauksen, jonka olen todennut itselleni sopivimmaksi: join mehuun sekoitettua maissimaltoa litran verran päivässä. Tankkauspäiviä olivat keskiviikko ja torstai. Maratonin aattona syön ihan tavallisesti, ehkä jopa vähän tavallista kevyemmin.  Kun tankkaan, syön tavallista enemmän hiilihydraatteja ja vältän huonosti sulavaa ruokaa. Runsasrasvaiset ruuat tekevät olon tönköksi ja runsaskuituiset taas sulavat hitaasti. Suosin vaaleaa leipää, pastaa, riisiä, nuudeleita ja hedelmiä. Juon paljon vettä.

Aloitin juoksemisen joskus vuosituhannen vaihteessa. Lenkkeilyni ei ollut todellakaan kovin tavoitteellista. Hölkkäilin muutaman kilometrin lenkkejä ehkä pari kertaa viikossa. Vähitellen alkoi mielessä kyteä haave maratonista. Kaupunkimaratonit olivat tuolloin muodissa. Tukholman maratonille seilasi Suomesta sadoittain juoksijoita. Minäkin unelmoin, että olisipa joskus hienoa juosta maraton Tukholmassa. Kesällä 2006 sain päähäni, että ensi kesänä juoksen maratonin. Täyspitkän, ei mitään puolikasta. Kaipasin harrastukseen jotain tavoitetta, johon pyrkiä. Harjoittelin vuoden päivät ensimmäistä maratonia varten. Juoksin sen Turussa kesällä 2007. Paavo Nurmi maraton taittui aikaan 4.27. Jäin välittömästi koukkuun. Seuraavana vuonna juoksin Helsinki City Marathonin aikaan 4.41. Juoksu oli tuskainen, ja aika on huonoin tähän mennessä. Sitten tulikin monen vuoden tauko tavoitteelliseen juoksuharrastukseen. Maratonharjoittelu alkoi maistua puulta. Juoksin kerran tai kaksi kertaa viikos

Mistä sain kipinän aloittaa oman blogin? Netti pursuaa juoksu- ja kuntoilublogeja. Onko minulla mitään uutta kortta tähän kekoon? Olen seurannut jonkin aikaa suomenkielisiä juoksusivustoja ja -blogeja. Mielessä alkoi risteillä aiheita ja ideoita, joten lopulta päätin aloittaa ihan oman blogin. Kirjoittelen tänne harrastuksen vuoksi ja omaksi ilokseni, mutta toki minua ilahduttaa suuresti, jos joku löytää tiensä tänne ja jaksaa lukea sepustuksiani. Olen kokopäivätyötä tekevä kahden lapsen äiti, jolla tekemistä riittää. Postausten tahti saattaa olla verkkainen. En ota siitä paineita. Pyrin muutenkin välttämään kaikenlaista paineiden ottamista. Blogini keskittyy kuntoiluun, etenkin juoksuun. Olen luovuttanut sydämeni kestävyysjuoksulle. Postauksia juoksemisesta, maratoneista, kisoista, kehonhuollosta, levosta, ravinnosta jne. on siis tulossa paljon ! Olen ahminut muiden himourheilijoiden blogeista kisaraportteja, ja niitä aion itsekin varmasti naputella. En kuitenkaan aio kirjoitt