Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Hyppy tuntemattomaan

Vettä vihmoo, raaka tuuli käy vasten naamaa ja pimeys nielee koko maiseman. Juoksukilometrit jäivät viime viikolla vähäisiksi, ja niin taitaa käydä myös kuluvalla viikolla. Totta puhuen motivaatio ei ole parhaimmillaan juuri nyt. Niin paljon kuin juoksemista rakastankin, pakko tunnustaa, että aina ei innosta. Talvella joudun joskus melkein pakottamaan itseni lenkille. Lämmin kuntosali houkuttaa nytkin enemmän kuin jäätävä vesisade ja pikimustana kiiltelevä asfaltti. Pitäisikö aloittaa juoksun lisäksi jokin muukin liikuntaharrastus? Tätä olen miettinyt jo pitemmän aikaa. Ajatuksissa ovat olleet muun muassa hiihto ja triathlon. Moni aktiivijuoksija vähentää lenkkeilyä talvella ja siirtyy kokonaan tai osittain juoksijasta hiihtäjäksi. Itsekin olen haaveillut hiihdon aloittamisesta jo vuosia. Mihin se on sitten kosahtanut? No, kolmeen ongelmaan. Ensinnäkin: en osaa hiihtää. Olen hiihtänyt viimeksi 15 vuotta sitten, ja silloinkin vain todetakseni, että olipas tämä yllättävän vaikeaa.

Peruskuntokaudelle

Juoksukisakausi päättyi minun osaltani viime kuussa Kankaanpään maratoniin. Niin paljon kuin nautinkin juoksutapahtumissa ravaamisesta, oli jotenkin helpottavaa jättää kisoissa ramppaaminen vähäksi aikaa. Olen laskeutunut peruskuntokaudelle. Jotkut kutsuvat tätä vaihetta myös ylimenokaudeksi. Peruskuntokausi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että en treenaa yhtä rankasti ja tavoitteellisesti kuin kisakaudella. Otan harjoittelun rennommin. Pitkät lenkit juoksen talvella lyhyempinä, koska en erityisemmin rakasta talvijuoksua. Talven pitkä lenkki on minulla 12-15 km tavallisesti. Harvoin juoksen 20 km tai sitä pidempää lenkkiä. Pyrin juoksemaan pitkän lenkin joka viikko, mutta karmean kelin tai muun esteen takia väli voi olla 2-3 viikkoa. Juoksun kannalta erityisen kamalaa aikaa on kevättalven jää- loskakelit. Tulee mieleen eräs lenkki vuosia sitten, kun vielä Turussa asuessani kahlasin jokirannassa Turun linnan suuntaan jääkylmässä sohjossa, joka ylsi nilkkoihin asti ja kasteli lenk

Mitä juokseva ituhippi syö?

Ituja? No, nekin menettelee silloin tällöin, mutta aktiivisesti liikkuva vegaani tarvitsee vähän ravitsevampaa evästä. Pidän todella paljon ruuanlaitosta. Varovaisesti uskallan sanoa kokkausta jopa harrastuksekseni. Keräilen vegeruokakirjoja, seuraan vegaaniruokablogeja ja kokeilen usein jotain uusia ohjeita. En ole kuitenkaan mikään hifistelijä, joka pipertää keittiössä tuntitolkulla. Pääasiassa kokkailen aika helppoja, nopeita ja mutkattomia ruokia. Viikonloppuisin voi sitten panostaa vähän enemmän, jos ehtii ja jaksaa. Vapaapäivinä teen ruokaa vähän isompia satseja, joita sitten puputan pitkin viikkoa. Arkena ei aikataulut anna myöten siihen, että ryhtyisin työpäivän jälkeen tuusaamaan alusta alkaen esim. makaronilaatikkoa. Otan pakastimesta eineksiä tai lämmitän mikrossa jotain valmiiksi tehtyä ruokaa. En tarvitse kahta lämmintä ruokaa päivässä. Yksi lämmin ateria riittää, tavallisesti päivällinen. Lounaan kuittaan syömällä tuorepuuroa tai voileivän. Juomapuoli hoituu mukilli