Kuluvan vuoden viimeisiä päiviä viedään, joten on aika vilkaista päättyvän vuoden juoksuja.
Tammi-helmikuu: Treenasin melko tasaisesti noin viitenä päivänä viikossa. Pitkät lenkit olivat 14-17 km mittaisia.
Maaliskuu: Pitkät lenkit saivat lisää pituutta. Muistiinpanojen mukaan olen juossut joitakin yli 20 km lenkkejä. Kisakauteen valmistautuminen alkoi.
Huhtikuu: Jo perinteeksi muodostunut kauden ensimmäinen kilpailu oli Pyynikkijuoksu. Voitin oman sarjani, naisten 20 km, ajalla 1.47. Sain ensimmäisen pokaalini ja pääsin ensi kertaa podiumille. Kilpailu juostiin karmeassa säässä. Satoi vettä, räntää ja lunta vuoron perään. Reitillä piti liukastella sohjoisessa lumessa.
Sääolojen takia kukaan ei varmaan tuossa kisassa juossut huippuaikoja. Minun aikani oli peräti viisi minuuttia huonompi kuin edellisenä vuonna.
Pyynikin vappujuoksu jäi totisesti mieleen. Tuliaisena pokaali.
Toukokuu: Valmistauduin Tukholman maratonille. Viikottaisten juoksukilometrien määrä ei ollut päätähuimaava, koska kuljin ainakin kerran viikossa pyörällä töihin (yht. 30 km). Pyöräilyllä kuittasin matalatehoista pk-treeniä.
Kesäkuu: Olin toista kertaa Tukholman maratonilla, ja tälläkin kerralla se oli yksi kesän kohokohdista. Tukholmassa on aivan huippua juosta, koska tunnelma on niin iloinen ja energinen. Yleisöä, kannustusta, musiikkia ja karnevaalitunnelmaa ei puutu. Tapahtumassa on sellainen draivi, josta minä pidän.
Oma juoksuni ei mennyt aivan putkeen, koska kärsin vatsavaivoista ja jouduin vierailemaan bajamajassa kolme tai neljä kertaa. Vessakäynteihin hupeni varmaan kymmenen minuuttia kaikkineen. Pääsin maaliin kuitenkin kohtuullisella ajalla 3.57.
Maratonin jälkeen palauttelin käymällä jumpassa ja pyöräilemällä. Kesäkuussa innostuin taas polkujuoksulenkeistä.
Kesä-heinäkuun vaihteessa juoksin vielä puolimaratonin Turussa, Paavo Nurmi maratonilla. Tuo kilpailu oli yksi elämäni parhaista tähän mennessä. Jostain syystä pystyin juoksemaan koko matkan todella helposti, kevyesti ja hyvällä mielellä. Parhaimmillaan juoksu sujui kuin flow-tilassa. Vasta 18 kilometrin kohdalla alkoi tuntua siltä, että jaloissa hiukan painoi. Lähdin hakemaan uutta ennätystä ja 1.45 aikaa. Uusi ennätys tuli, mutta aika jäi harmittavasti vain reilut kymmenen sekuntia tuosta 1.45-tavoitteesta.
Heinäkuu: Lenkkeilin poluilla, pyöräilin ja juoksin kisavauhtisia vk-lenkkejä.
Elokuu: Juoksin kolmatta kertaa Helsinki City Marathonin. Kisa järjestettiin viimeisen kerran elokuussa; ensi vuonna Suomen suurin maratontapahtuma siirtyy toukokuulle. Tuo HCM jäi mieleen erittäin vaikeana juoksuna. Juoksin 41 kilometriä nahkeassa, painostavassa helteessä. Viimeisellä kilometrillä taivas repesi ja alkoi järkyttävä kaatosade ja myrsky. Selvisin maaliin ajassa 4.11. Varmasti vaikein juoksu kaikista tähänastisista.
Syyskuu: Oli tarkoitus juosta Tampere Puolimaraton. DNS. Olin hautajaisissa Vaasassa.
Vuoden kolmannen maratonin juoksin Jyväskylässä ajalla 4.00. Reitti oli kaunis ja sää ihanteellinen.
Maratonin jälkeisestä palautumisesta huolehdin tekemällä reippaita kävelylenkkejä ja käymällä liikkuvuus-venyttelytunneilla.
Lokakuu: Kokeilin ensimmäistä kertaa kiipeilyä Flow Parkissa. Olin aivan yllättänyt, kuinka hauskaa se oli. Kiipeily oli myös tehokasta tasapaino- ja lihaskuntoharjoittelua. Ehdottomasti haluan mennä uudestaan sitten, kun puisto keväällä aukeaa.
Vuoden viimeinen kisakoitos oli Kankaanpäässä, missä juoksin maratonin ajalla 3.58.
Marraskuu: Laskeuduin peruskuntokaudelle. Laitoin polkupyörän talviteloille. Pitkät lenkit lyhenivät.
Joulukuu: Loppuvuoden treenit ovat menneet pipariksi sairastelun takia. Olen sairastanut flunssaa, toipunut siitä ja sairastunut taas uudestaan. Koko kuukauden aikana olen tehnyt vain kaksi pitkää lenkkiä, 17 km ja 15 km. Sairastelu rassaa, koska olen tottunut liikkumaan paljon ja haluaisin päästä treenaamaan. En kuitenkaan uskalla aloittaa ennen kuin olen toipunut kunnolla. Tavallisesti poden yhden tai kaksi flunssaa vuodessa, ja nekin saattavat mennä ohi parissa päivässä. Ihmettelen, mikä vastustuskykyni on vienyt. Pitää vain toivoa, että räkätaudit hellittävät ja pääsen vuodenvaihteessa uuteen nousuun.
Kiitos flunssakierteen, loppuvuoden treenit on pilalla.
Vuoden 2017 tavoitteeksi asetin, että onnistuisin juoksemaan maratonin ajalla 3.45 ja puolimaratonin ajalla 1.45. En päässyt kumpaankaan tavoitteeseen, mutta mitäpä tuosta. Ehkä ensi vuonna onnistaa. Vuoden onnistuneimmat kisat olivat ilman muuta Pyynikkijuoksu ja Paavo Nurmi maraton. Paavo Nurmella onnistuin juoksemaan uuden ennätykseni puolikkaalla ja pääsin vieläpä aivan mahtavaan juoksufiilikseen.
Vuoteen mahtui kuntosalia, kahvakuulaa, pyöräilyä, kiipeilyä, reippaita kävelylenkkejä, jumppaa ja satoja juoksukilometrejä. Uutena hyödyllisenä tapana aloitin päivittäisen liikkuvuusharjoituksen. Opettelin liikesarjan, jonka tekeminen kestää vain viisi minuuuttia. Kiire ei ainakaan ole syynä, jos silloin tällöin tulee lintsattua liikkuvuusharjoituksesta.
Toiveeni ensi vuodelle on se, että pysyisin terveenä ja saisin treenata ilman vammoja. Ennätyksistä viis. Pääasia on liikunnan tuoma hyvä olo ja tunne yhteydestä omaan kehoon. Toivotan kaikille keveitä juoksukilometrejä vuoteen 2018!
Tammi-helmikuu: Treenasin melko tasaisesti noin viitenä päivänä viikossa. Pitkät lenkit olivat 14-17 km mittaisia.
Maaliskuu: Pitkät lenkit saivat lisää pituutta. Muistiinpanojen mukaan olen juossut joitakin yli 20 km lenkkejä. Kisakauteen valmistautuminen alkoi.
Huhtikuu: Jo perinteeksi muodostunut kauden ensimmäinen kilpailu oli Pyynikkijuoksu. Voitin oman sarjani, naisten 20 km, ajalla 1.47. Sain ensimmäisen pokaalini ja pääsin ensi kertaa podiumille. Kilpailu juostiin karmeassa säässä. Satoi vettä, räntää ja lunta vuoron perään. Reitillä piti liukastella sohjoisessa lumessa.
Sääolojen takia kukaan ei varmaan tuossa kisassa juossut huippuaikoja. Minun aikani oli peräti viisi minuuttia huonompi kuin edellisenä vuonna.
Pyynikin vappujuoksu jäi totisesti mieleen. Tuliaisena pokaali.
Toukokuu: Valmistauduin Tukholman maratonille. Viikottaisten juoksukilometrien määrä ei ollut päätähuimaava, koska kuljin ainakin kerran viikossa pyörällä töihin (yht. 30 km). Pyöräilyllä kuittasin matalatehoista pk-treeniä.
Kesäkuu: Olin toista kertaa Tukholman maratonilla, ja tälläkin kerralla se oli yksi kesän kohokohdista. Tukholmassa on aivan huippua juosta, koska tunnelma on niin iloinen ja energinen. Yleisöä, kannustusta, musiikkia ja karnevaalitunnelmaa ei puutu. Tapahtumassa on sellainen draivi, josta minä pidän.
Oma juoksuni ei mennyt aivan putkeen, koska kärsin vatsavaivoista ja jouduin vierailemaan bajamajassa kolme tai neljä kertaa. Vessakäynteihin hupeni varmaan kymmenen minuuttia kaikkineen. Pääsin maaliin kuitenkin kohtuullisella ajalla 3.57.
Maratonin jälkeen palauttelin käymällä jumpassa ja pyöräilemällä. Kesäkuussa innostuin taas polkujuoksulenkeistä.
Kesä-heinäkuun vaihteessa juoksin vielä puolimaratonin Turussa, Paavo Nurmi maratonilla. Tuo kilpailu oli yksi elämäni parhaista tähän mennessä. Jostain syystä pystyin juoksemaan koko matkan todella helposti, kevyesti ja hyvällä mielellä. Parhaimmillaan juoksu sujui kuin flow-tilassa. Vasta 18 kilometrin kohdalla alkoi tuntua siltä, että jaloissa hiukan painoi. Lähdin hakemaan uutta ennätystä ja 1.45 aikaa. Uusi ennätys tuli, mutta aika jäi harmittavasti vain reilut kymmenen sekuntia tuosta 1.45-tavoitteesta.
Heinäkuu: Lenkkeilin poluilla, pyöräilin ja juoksin kisavauhtisia vk-lenkkejä.
Elokuu: Juoksin kolmatta kertaa Helsinki City Marathonin. Kisa järjestettiin viimeisen kerran elokuussa; ensi vuonna Suomen suurin maratontapahtuma siirtyy toukokuulle. Tuo HCM jäi mieleen erittäin vaikeana juoksuna. Juoksin 41 kilometriä nahkeassa, painostavassa helteessä. Viimeisellä kilometrillä taivas repesi ja alkoi järkyttävä kaatosade ja myrsky. Selvisin maaliin ajassa 4.11. Varmasti vaikein juoksu kaikista tähänastisista.
Syyskuu: Oli tarkoitus juosta Tampere Puolimaraton. DNS. Olin hautajaisissa Vaasassa.
Vuoden kolmannen maratonin juoksin Jyväskylässä ajalla 4.00. Reitti oli kaunis ja sää ihanteellinen.
Maratonin jälkeisestä palautumisesta huolehdin tekemällä reippaita kävelylenkkejä ja käymällä liikkuvuus-venyttelytunneilla.
Lokakuu: Kokeilin ensimmäistä kertaa kiipeilyä Flow Parkissa. Olin aivan yllättänyt, kuinka hauskaa se oli. Kiipeily oli myös tehokasta tasapaino- ja lihaskuntoharjoittelua. Ehdottomasti haluan mennä uudestaan sitten, kun puisto keväällä aukeaa.
Vuoden viimeinen kisakoitos oli Kankaanpäässä, missä juoksin maratonin ajalla 3.58.
Marraskuu: Laskeuduin peruskuntokaudelle. Laitoin polkupyörän talviteloille. Pitkät lenkit lyhenivät.
Joulukuu: Loppuvuoden treenit ovat menneet pipariksi sairastelun takia. Olen sairastanut flunssaa, toipunut siitä ja sairastunut taas uudestaan. Koko kuukauden aikana olen tehnyt vain kaksi pitkää lenkkiä, 17 km ja 15 km. Sairastelu rassaa, koska olen tottunut liikkumaan paljon ja haluaisin päästä treenaamaan. En kuitenkaan uskalla aloittaa ennen kuin olen toipunut kunnolla. Tavallisesti poden yhden tai kaksi flunssaa vuodessa, ja nekin saattavat mennä ohi parissa päivässä. Ihmettelen, mikä vastustuskykyni on vienyt. Pitää vain toivoa, että räkätaudit hellittävät ja pääsen vuodenvaihteessa uuteen nousuun.
Kiitos flunssakierteen, loppuvuoden treenit on pilalla.
Vuoden 2017 tavoitteeksi asetin, että onnistuisin juoksemaan maratonin ajalla 3.45 ja puolimaratonin ajalla 1.45. En päässyt kumpaankaan tavoitteeseen, mutta mitäpä tuosta. Ehkä ensi vuonna onnistaa. Vuoden onnistuneimmat kisat olivat ilman muuta Pyynikkijuoksu ja Paavo Nurmi maraton. Paavo Nurmella onnistuin juoksemaan uuden ennätykseni puolikkaalla ja pääsin vieläpä aivan mahtavaan juoksufiilikseen.
Vuoteen mahtui kuntosalia, kahvakuulaa, pyöräilyä, kiipeilyä, reippaita kävelylenkkejä, jumppaa ja satoja juoksukilometrejä. Uutena hyödyllisenä tapana aloitin päivittäisen liikkuvuusharjoituksen. Opettelin liikesarjan, jonka tekeminen kestää vain viisi minuuuttia. Kiire ei ainakaan ole syynä, jos silloin tällöin tulee lintsattua liikkuvuusharjoituksesta.
Toiveeni ensi vuodelle on se, että pysyisin terveenä ja saisin treenata ilman vammoja. Ennätyksistä viis. Pääasia on liikunnan tuoma hyvä olo ja tunne yhteydestä omaan kehoon. Toivotan kaikille keveitä juoksukilometrejä vuoteen 2018!
Kommentit
Lähetä kommentti