Heinäkuu on hellekuu, sanotaan vanhassa lastenlaulussa. Totisesti tässä kuussa hiki on virrannut muutenkin kuin treenatessa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin olla vaan, silti on koko ajan hikinen ja nahkea olo.
Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen, mitä kesääni kuuluu treenikuvioissa ja muillakin elämänalueilla. Alkukesällä tapahtui suuri muutos työrintamalla, kun vaihdoin työpaikasta toiseen. Aikaisempi työ oli päivätyötä arkisin, mutta uusi työ on kolmivuoroa. Arjen pyöritys vaatii väkisinkin hieman säätöä, koska puolisokin tekee kolmivuorotyötä. Isovanhempia on monesti tarvittu lastenkaitsijoiksi. Siihen hommaan he ovat onneksi suostuneet.
Kolmivuorotyö on minulle tuttua jo aiemmastaan, joten en ole kärsinyt mistään sopeutumisvaikeuksista. Olen ollut oikeastaan todella tyytyväinen, koska vuorotyössä on paljon hyviä puolia. Treenit olen onnistunut sovittamaan yhteen työ- ja muun elämän kanssa melko vaivattomasti. Ainoa haitta on yövuorot, joita tosin en ole joutunut tekemään tänä kesänä - vielä.
Uuteen työpaikkaani on täältä Hervannasta matkaa kymmenen kilometriä. Olen kulkenut työmatkat pääasiassa pyörällä. Toisinaan kuljen menomatkan bussilla töihin ja paluumatkan kotiin juosten. Työmatkajuoksu on aivan loistava tapa säästää aikaa. Suunnitelmissa on, että jatkossa kulkisin vielä nykyistä enemmän juosten.
Kiitos joustavien pomojen, minulla oli mahdollisuus pitää kolmen viikon kesäloma, vaikka olinkin tullut taloon vastikään. Kesälomani kului pitkälti lasten kanssa touhutessa. Kävimme uimarannalla, kirjastossa, puistoissa, kyläilemässä ja niin edelleen. Kerkesin toki myös kuntoilla. Treenit katkaisi kurja kesäflunssa, joka iski parahiksi silloin, kun olimme perheen ainoalla yhteisellä kesälomareissulla Ikaalisten kylpylässä. Makasin hotellihuoneessa nuutuneena ja nuhaisena ja sadattelin huonoa tuuriani.
Räkätaudista toivottuani olin viikonloppuretkellä Seitsemisessä mieheni kanssa. +26 asteen helteessä patikointi rinkkaa kantaen oli hikistä hommaa. Vaikka sää oli liian lämmin, reissu onnistui yli odotusten. Seitsemisessä retkeilen aivan varmasti toistekin. Upea paikka.
Harjoituspäiväkirjani kertoo, että kesäkuussa juoksukilometrejä on kertynyt viikossa viidestätoista liki viiteenkymmeneen ja pyöräilykilometrejä nollasta kahdeksaankymmeneen. Heinäkuun treeniviikoilla juoksua on kertynyt 19 kilometristä 43:een ja pyöräilyä nollasta kahdeksaankymmeneen. Lisäksi teen joka viikko 1-3 lihaskuntotreeniä ja yhden joogaharjoituksen. Joogasta innostuin aivan hiljattain. Kun huomasin, miten hyvää se tekee liikkuvuudelle, otin sen osaksi jokaviikkoista treeniä.
Viime viikot olen keräillyt itseäni, koska Forssan DNF-maraton jätti hienoisen pettymyksen tunteen. En osallistunut tässä kuussa yhteenkään numerolappujuoksuun. Seuraava lappujuoksu on ensi kuussa, 18.8. Turussa Paavo Nurmi Marathon.
Viikkokausia kestänyt jymyhelle ei ole kauheasti innostanut lenkkeilemään. En ole tehnyt yhtäkään pitkää lenkkiä kolmeen viikkoon. Olen juossut läheisessä metsässä poluilla. Siellä on hiukan viileämpää, koska puut varjostavat. Olen hyödyntänyt kuntosalin ilmastoitua viileyttä ja lähtenyt sinne juoksemaan matolla. Tai sitten olen juossut illalla myöhään töistä kotiin.
En erityisemmin välitä helteestä, enkä ole niitä, jotka nauttivat rannalla makaamisesta. Odotan ja toivon, että pian viilenee. Haluaisin tehdä edes yhden kunnollisen pitkiksen ennen Paavo Nurmen koetusta.
Hikinen heinäkuu vaihtuu toivon mukaan lempeäksi elokuuksi.
Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen, mitä kesääni kuuluu treenikuvioissa ja muillakin elämänalueilla. Alkukesällä tapahtui suuri muutos työrintamalla, kun vaihdoin työpaikasta toiseen. Aikaisempi työ oli päivätyötä arkisin, mutta uusi työ on kolmivuoroa. Arjen pyöritys vaatii väkisinkin hieman säätöä, koska puolisokin tekee kolmivuorotyötä. Isovanhempia on monesti tarvittu lastenkaitsijoiksi. Siihen hommaan he ovat onneksi suostuneet.
Kolmivuorotyö on minulle tuttua jo aiemmastaan, joten en ole kärsinyt mistään sopeutumisvaikeuksista. Olen ollut oikeastaan todella tyytyväinen, koska vuorotyössä on paljon hyviä puolia. Treenit olen onnistunut sovittamaan yhteen työ- ja muun elämän kanssa melko vaivattomasti. Ainoa haitta on yövuorot, joita tosin en ole joutunut tekemään tänä kesänä - vielä.
Uuteen työpaikkaani on täältä Hervannasta matkaa kymmenen kilometriä. Olen kulkenut työmatkat pääasiassa pyörällä. Toisinaan kuljen menomatkan bussilla töihin ja paluumatkan kotiin juosten. Työmatkajuoksu on aivan loistava tapa säästää aikaa. Suunnitelmissa on, että jatkossa kulkisin vielä nykyistä enemmän juosten.
Kiitos joustavien pomojen, minulla oli mahdollisuus pitää kolmen viikon kesäloma, vaikka olinkin tullut taloon vastikään. Kesälomani kului pitkälti lasten kanssa touhutessa. Kävimme uimarannalla, kirjastossa, puistoissa, kyläilemässä ja niin edelleen. Kerkesin toki myös kuntoilla. Treenit katkaisi kurja kesäflunssa, joka iski parahiksi silloin, kun olimme perheen ainoalla yhteisellä kesälomareissulla Ikaalisten kylpylässä. Makasin hotellihuoneessa nuutuneena ja nuhaisena ja sadattelin huonoa tuuriani.
Räkätaudista toivottuani olin viikonloppuretkellä Seitsemisessä mieheni kanssa. +26 asteen helteessä patikointi rinkkaa kantaen oli hikistä hommaa. Vaikka sää oli liian lämmin, reissu onnistui yli odotusten. Seitsemisessä retkeilen aivan varmasti toistekin. Upea paikka.
Harjoituspäiväkirjani kertoo, että kesäkuussa juoksukilometrejä on kertynyt viikossa viidestätoista liki viiteenkymmeneen ja pyöräilykilometrejä nollasta kahdeksaankymmeneen. Heinäkuun treeniviikoilla juoksua on kertynyt 19 kilometristä 43:een ja pyöräilyä nollasta kahdeksaankymmeneen. Lisäksi teen joka viikko 1-3 lihaskuntotreeniä ja yhden joogaharjoituksen. Joogasta innostuin aivan hiljattain. Kun huomasin, miten hyvää se tekee liikkuvuudelle, otin sen osaksi jokaviikkoista treeniä.
Viime viikot olen keräillyt itseäni, koska Forssan DNF-maraton jätti hienoisen pettymyksen tunteen. En osallistunut tässä kuussa yhteenkään numerolappujuoksuun. Seuraava lappujuoksu on ensi kuussa, 18.8. Turussa Paavo Nurmi Marathon.
Viikkokausia kestänyt jymyhelle ei ole kauheasti innostanut lenkkeilemään. En ole tehnyt yhtäkään pitkää lenkkiä kolmeen viikkoon. Olen juossut läheisessä metsässä poluilla. Siellä on hiukan viileämpää, koska puut varjostavat. Olen hyödyntänyt kuntosalin ilmastoitua viileyttä ja lähtenyt sinne juoksemaan matolla. Tai sitten olen juossut illalla myöhään töistä kotiin.
En erityisemmin välitä helteestä, enkä ole niitä, jotka nauttivat rannalla makaamisesta. Odotan ja toivon, että pian viilenee. Haluaisin tehdä edes yhden kunnollisen pitkiksen ennen Paavo Nurmen koetusta.
Hikinen heinäkuu vaihtuu toivon mukaan lempeäksi elokuuksi.
Kommentit
Lähetä kommentti