Viime postauksessa hehkuttelin, kuinka talven vihaajasta voi tulla talven rakastaja. Edelleenkin tuumaan, että tämä kuluva talvi on ollut yksi parhaista moneen vuoteen. Mutta luullakseni en ole ainoa, joka alkaa nyt maaliskuussa kaivata lintujen viserrystä, kevään lämpöä ja sulaa juoksubaanaa. Eletään miltei maaliskuun puoliväliä, mutta ainakin täällä Tampereella on aivan täysi talvi. Päivät ovat pidentyneet ja pajunkissat puhjenneet, mutta muuten ei hyvällä tahdollakaan uskalla sanoa, että talvi olisi taittumassa kevääksi. Ensi kuussa (tarkalleen ottaen tasan kuuden viikon päästä) minun on tarkoitus juosta vuoden ensimmäinen maraton. Harjoittelun pitäisi olla nyt nousujohteista. Juoksukilometrit ovat kuitenkin jääneet paljon vähemmäksi kuin olisin toivonut. En yksinkertaisesti halua juosta 30 kilometrin lenkkiä -15 asteen pakkasessa. Enkä myöskään suojasäällä, auraamattomilla jalkakäytävillä, jotka ovat möykkyisen tallautuneen lumen peitossa. Ja hei, kuka haluaa juosta matolla kol
Maailmanparantajan juoksublogi