Koska kuluva talvi on ollut ns. oikea talvi lumisateineen ja pakkasineen, uskalsin minäkin viimein ostaa sukset. Olen haaveillut hiihdon aloittamisesta jo vuosia, mutta haave on kariutunut kerta toisensa jälkeen. Talvet ovat olleet niin vähälumisia, etten ole raaskinut ostaa suksipakettia varastoon pölyä keräämään. Tai sitten olen perääntynyt jostain muusta syystä. Kuten: en osaa hiihtää, en osaa huoltaa suksia, en tajua mitään monimutkaisista voiteluhommista. Eräänä sunnuntaipäivänä tammikuussa olin lasten kanssa pulkkailemassa ja katselin kateellisena, kuinka reippailija toisensa jälkeen suuntasi ladulle suksineen. Tuona päivänä sää oli upea ja suorastaan kutsui hiihtelemään. Ajattelin, että hitto vieköön, huomenna ostan vihdoinkin ne sukset. Ja tosiaan, seuraavana päivänä poistuin urheiluliikkeestä suksipaketti kainalossa ja 350 euroa köyhempänä. Valitsin pitopohjasukset. Helppo ratkaisu sille, joka ei halua eikä jaksa perehtyä suksien voitelun salamyhkäiseen maailmaan. O
Maailmanparantajan juoksublogi