Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kisakauden avaus ja muuta keväthöpinää

Kevät! Vihdoinkin. Huomaan, miten lisääntyvä valon määrä vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Tunnen oloni energiseksi ja aikaansaavaksi. En ole niitä, jotka potevat kevätväsymystä. Päinvastoin. Olen saanut auringosta niin vahvan piristysruiskeen, että aloitin kotona suursiivouksen. Kaappien nuohous on vasta aluillaan, mutta ei ole tarkoituskaan suorittaa koko urakkaa yhdessä tai kahdessa päivässä. Treenikin kulkee mainiosti. En ole päässyt sellaisiin kilometrimääriin, kuin olisin toivonut, mutta mitäpä tuosta. Nyt se paras juoksukausi oikeastaan vasta alkaa, kun kadut on siivottu sepelistä. Lenkkari pääsee taas rullaamaan tasaista juoksubaanaa. Tavoitteeni on lisätä kevään aikana ja alkukesällä kilometrimääriä niin, että viikossa niitä kertyisi n. 80, kevyenä viikkona 50-60. Odotan kovasti pääsiäistä. Sain kokonaiset seitsemän päivää vapaata putkeen, mikä tuntuu suorastaan ylellisyydeltä. Aion viettää pääsiäisen pyhät perheen kesken. Puolisokin on vapaalla, joten kerrankin meillä
Uusimmat tekstit

Miniloma Vierumäellä: juoksua ja vähän muutakin

Kirjoitus EI sisällä kaupallista yhteistyötä. Tänään totesin jälleen kerran, että pienikin katko arkeen antaa ihmeesti voimia. Palasin iltapäivällä Vierumäeltä. Vietin siellä kaksi yötä hotellissa. Miniloman tarkoitus oli saada pieni katko arkiseen puurtamiseen, keskittyä itsensä hoitamiseen, hemmotteluun ja kuntoiluun. Pieni breikki tuli totisesti tarpeeseen, koska olen tehnyt yli puoli vuotta töitä ilman lomaa. Ja kesälomaan on aikaa vielä neljä kuukautta. Varasin paketin, johon kuului hotellimajoitus, aamiainen, yksi ohjattu liikuntatunti, ilmainen liikuntapaikkojen käyttö sekä rentouttava aromahieronta. Tämä maksoi 200 euroa ja hilut päälle. Hinta on todella kohtuullinen, kun ottaa huomioon, miten paljon Vierumäellä on tarjontaa. Paikka on aktiiviliikkujan paratiisi. Liikuntaa voi harrastaa todella monipuolisesti, koska alueelta löytyy muun muassa uimahalli, jäähalli, kaksi kuntosalia, monta kymmentä kilometriä latuja, tenniskentät ja vaikka mitä. Vaikea keksiä, mitä Vie

Juoksu ja muu elämä

Olen miettinyt viime viikkoina, mihin oikein pyrin juoksuharrastuksessani. Mitä tavoittelen ja miksi? Haluanko olla fiilisjuoksijan sijasta kuntourheilijan tasolla? En haaveile ultrajuoksuista. Haaveilen siitä, että juoksisin parempia aikoja kympillä, puolimaratonilla ja maratonilla. Löysin itsestäni kilpailuhenkisen kiilusilmän, joka piiskaa itseään kohti parempia tuloksia. Olen laatinut itse itselleni harjoitusohjelman, jonka mukaan treenaan 4-7 päivänä viikossa. Juoksua, pyöräilyä, joogaa ja lihaskuntotreenejä salilla. Juoksukilometrejä kertyy enemmän kuin ennen. Huomaan, että ohjelma on tuonut harjoitteluun lisää ryhtiä, mutta toisaalta se tuo harrastukseen ikävää suorittamisen makua. En lähde lenkille enää kuten ennen, fiiliksen mukaan, vaan suoritan ohjelmaani ja kerrytän kilometrejä. Yritän järjestellä muun elämän niin, että pystyn tekemään ohjelman mukaiset treenit. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista yllättävää tuon tuostakin. Töissä pitää tehdä pitkää päivää. Laps

Kolmivuorotyö ja tavoitteellinen juoksuharrastus - lyhyt selviytymisopas

Töistä kotiin, huushollihommia ja lasten kuskaamista harrastuksiin. Läksyjen tarkastamiset, vanhempainillat, marketin ruokakassit, pursuilevat pyykkikorit. Arjen pyöritys tavallisessa "prismaperheessä" on muutenkin väsyttävää, mutta tähän kun lisätään vielä kokopäiväinen kolmivuorotyö sekä itsellä että puolisolla... Voiko tässä oravanpyörässä harrastaa itse mitään tai voiko tästä ylipäätään selvitä? Kyllä voi. Olen tehnyt vuorotyötä monta vuotta ja samalla harrastanut aktiivisesti liikuntaa. Kerron tässä hiukan omia kokemuksiani ja vinkkejäni. Lisäksi pohdin kolmivuorotyön hyviä ja huonoja puolia juoksuharrastuksen kannalta. Vuorotyöläisen viikonloppu Olen ammatiltani sairaanhoitaja. Olen töissä yksikössä, joka on toiminnassa vuoden jokaisena päivänä, ympäri vuorokauden. Olen töissä suurimman osan viikonlopuista. Olen töissä myös jouluna, juhannuksena, pääsiäisenä, vappuna, itsenäisyyspäivänä ja niin edelleen. Usein olen töissä yöllä, kun muut nukkuvat. Työpäivän

Uusi vuosi, uudet lupaukset

Reipasta alkanutta vuotta kaikille! Uudenvuodenlupaajat ovat jälleen täyttäneet kuntosalin, jossa käyn. Kokemukseni mukaan monen kävijän lupaukset haalistuvat helmikuun tienoilla, jolloin salilla alkaa olla taas väljempää. Itse en ole tavannut uudenvuodenlupauksia tehdä, mutta päätin, että tammikuu on minulla tipaton ja herkuton. Alkoholin ja herkkujen kulutus on minulla maltillista ihan noin muutenkin, mutta myönnettäköön, että punaviinin tissuttelua voisi oikeasti vähentää. Niinpä totesin, että tammikuu on oiva hetki tehdä pieni ryhtiliike. Vuodenvaihde lienee monelle se hetki, kun pohditaan, mitä voisi tehdä enemmän muiden ihmisten, eläinten tai ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi. Viime vuoden lopulla ilmastonmuutos nousi otsikoihin hyvin voimakkaasti, eivätkä uutiset olleet kepeää luettavaa. Jos miettii, mitä voisi tehdä torjuakseen ilmaston lämpenemistä, yksi parhaista keinoista on lopettaa lihan ja eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen. Ja jos kokee, ettei voi lopettaa ko

2018 summa summarum

Tovi on vierähtänyt sitten viime kerran, kun olen blogin avannut. Viimeisin postaus on syyskuulta. Taukoon on kaksi syytä: ajan puute ja motivaatio-ongelma. Monen kuukauden blogihiljaisuus teki hyvää. Tuli pitkästä aikaa tunne, että haluan kirjoittaa jotain päivitystä. On aika vetää yhteen vuoden 2018 juoksutreenit, kilpailut ja muut hikoilut. Tammikuussa innostuin hiihdosta. Lunta oli kerrankin kunnolla, pakkanen paukkui ja ladut olivat mainiossa kunnossa. Siispä ostin sukset! Jouduin opettelemaan hiihtämisen alusta, koska edellisistä sivakoinneista oli aikaa 15 vuotta. Helmi- ja maaliskuussa sairastelin paljon, muun muassa influenssan. Toistuvien räkätautien takia en voinut treenata niin paljon kuin olisin halunnut. Maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa loppui hiihtokausi minun osaltani. Kolmen kuukauden aikana hiihtokilometrejä kertyi 134. Huhtikuussa juoksin vuoden ensimmäisen kilpailun Krakovassa. Tuossa vaiheessa en ollut vieläkään päässyt flunssakierteestä,

Paavo Nurmi Marathon 2018

Kirjoitin kisaraportin Paavo Nurmelta heti juoksun jälkeisenä päivänä, mutta teksti unohtui luonnoslaatikkoon. En ottanut reissulta kuvia, joten menköön tämä teksti julkaisuun ilman kuvia, ja lähes kuukausi itse tapahtuman jälkeen.            * * * Jalat on kipeät, mutta mieli iloinen. Juoksin kahdennentoista maratonini aurinkoisessa Turussa. Vieläkin on niin huikea fiilis, että taatusti tämä juoksu jää muistoihin todellisena hyvän mielen maratonina. Turkuun on aina mukava tulla. Jokirannan maisemat ovat minulle hyvinkin tuttuja, koska asuin kaupungissa yhdeksän vuotta. Tänä viikonloppuna Turussa oli maratonin lisäksi muutakin happeningia: olutfestivaalit ja Turbaani-kaupunkifestarit. Turun traagisesta terrori-iskusta tuli kuluneeksi 18.8. päivälleen vuosi, minkä vuoksi oli järjestetty myös kaksi mielenosoitusta. Kun käppäilin linja-autoasemalta Puutorin ohi jokirannan suuntaan, en voinut olla huomaamatta, että jotain poikkeuksellista on tekeillä. Poliisiautoja kulki ohi jatkuval