Vastaantuleva lenkkeilijä on yhtä arkipäiväinen näky kuin vaikkapa koiranulkoiluttaja tai pyöräilijä. Joskus juoksija saa kuitenkin osakseen epätavallista huomiota ja kommentointia. Koska olen juossut enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo parikymppisestä lähtien, vuosien varrella on sattunut yhtä ja toista hupaisaa. Kokosin yhteen joitakin tapauksia, jotka ovat jääneet mieleen.
Baarien ohi juokseminen
Baarin nurkalla norkoilevat tupakanpolttajat ja terassilla istuskelijat jakavat auliisti "kannustusta", joka on useimmiten rempseää ja hyväntuulista, toisinaan ivallista. Tämä lienee tuttua kaikille juoksijoille, joiden lenkkireitti kulkee jonkin kapakan ohi. Itse asuin aikoinaan Turussa, ja tavallisin lenkkini kulki Mäntytuoppi-nimisen baarin ohi Urheilupuistoon.
"Olisit lähtenyt aiemmin niin ei tarttis juosta!" Kuulin tämän klassikon ja monta muuta kommenttia Mäntytuopin asiakkailta. Tapasin vastata niihin kädenheilautuksella.
Runkkarit ja itsensäpaljastajat
Tässä ei ole mitään hupaisaa, mutta mainittakoon, että näitäkin hiippareita olen nähnyt takavuosina syyshämärillä lenkkipoluilla. Kerran eräs puskassa masturboiva tyyppi lähti perääni juoksemaan. Kipitin karkuun niin kovaa kuin vain ikinä pääsin.
Onneksi näitä ei enää nykyään näe missään. Edellisestä on jo monta vuotta. Mikähän lienee hävittänyt itsensätyydyttäjät ja -paljastelijat lenkkipolkujen laitamilta kyttäämästä? Ehkä se, että ihmiset (naiset) ilmoittavat nykyään herkemmin kaikki ahdistelutapaukset poliisille? Ja lisäksi monilla on älypuhelin mukanaan joka paikassa, lenkilläkin. Puhelimella saa nopeasti näpättyä kuvan ahdistelijasta ja tarpeen vaatiessa hälytettyä apua.
Ulkonäön kommentointi
"Hei tyttö, sulla on hyvä pylly!" kajautti joku tuntematon nuorukainen ohiajavan auton kyydistä, kun olin iltalenkillä viime talvena. Jotenkin huvitti, että itseäni 15-20 vuotta nuorempi sälli huutelee tällaiselle keski-ikää lähestyvälle perheenäidille.
- - -
"Miksi sä juokset niin paljon? Mitä sä oikein yrität saada pois ittestäs?" ihmetteli naapurin mummo ahkeraa lenkkeilyäni joskus takavuosina. Vastasin, että en yritä laihduttaa, vaan juoksen, koska se on rentouttavaa ja siitä tulee hyvä olo.
- - -
"Aina vaan sä tyttö juokset! Lopeta jo! Sä kuihdut pian pois!" huusi naapuritalon romanimies, joka tapasi istuskella puistonpenkillä kerrostalon edustalla. Romanimies oli suomeksi sanottuna valtavan kokoinen, hyllyvän lihava. Koska lenkkeilin usein juuri sen talon ohi Urheilupuistoon, ei mies voinut olla huomaamatta minua enkä minä häntä. Erään kerran hän tosiaan parahti tällä tavalla kovaan ääneen, kun olin tapani mukaan hölkkäämässä Urheilupuiston suuntaan. Miehen ympärillä parveili romaninaisia ja kuulin, miten mies jatkoi heille juttuaan: "Toi on sitten kova juoksemaan, toi tyttö." En muista, mitä vastasin miehelle. Taisin vain heilauttaa kättä ja hymyillä.
Ehkä olin hänen mittapuullaan huolestuttavan laiha? Tuohon aikaan olin kyllä kevyempi kuin nykyään, mutta normaalipainoinen kuitenkin.
Hullu juoksee
Tämä tapaus on jäänyt mieleen pysyvästi ja elävästi. Tämänkin hetken koin kotinurkillani aikoinaan Turun Mäntymäessä. Olin varmaan taas menossa Urheilupuistoon, kun vastaan tuli kaksi kouluikäistä poikaa. Pojat olivat ilmeisesti jotain naapuruston lapsia. Juuri kun olin mennyt ohi, toinen pojista tokaisi toiselle: "Aina toi hullu juoksee!"
Alkoi naurattaa niin paljon, että pojat varmaan ehtivät kuulla kun pyrskähdin.
Ei jaksa edes autolla
Pari vuotta sitten olin tulossa pitkikseltä kotiin, kun törmäsin naapurimieheen rapun oven edessä. "Jaahas, lenkiltä tulossa?" tiedusteli naapuri. "Paljonko juoksit?" Vastasin, että 30 kilometriä. Naapuri pyöritteli silmiään tyrmistyneenä. "Hyvä kun mä jaksan edes ajaa autolla sellaista matkaa!"
Aktiiviset nykyäidit
Tämäkin on naapurin suusta kuultua tahatonta komiikkaa. Olin vastikään tullut kotiin sairaalasta vauvan kanssa. Asuimme silloin rivitaloyhtiössä Turussa. Samassa yhtiössä asuva naapurin rouva huomasi minut pihassa, kun olin lähdössä lenkille. "Ootko sä oikeasti menossa lenkille?" tuli rouva puhuttamaan. "Etkös sä just synnyttänyt?" Nyökyttelin päätäni vastaukseksi. "Voi hyvänen aika! Kyllä se on sitten totta, mitä Jarmo kertoi! Se oli nähnyt sut yks päivä juoksemassa. Ei mun aikana niin aikaisin ruvettu kuntoilemaan synnytyksen jälkeen", päivitteli rouva epäuskoisena.
En tiennyt, mitä sanoa. Katsovatko naapurit ikkunoistaan, että nyt se menee lenkille?
"Nykyäidit, ne on aktiivisia", totesi naapuri lopuksi ja päästi minut menemään menojani.
Baarien ohi juokseminen
Baarin nurkalla norkoilevat tupakanpolttajat ja terassilla istuskelijat jakavat auliisti "kannustusta", joka on useimmiten rempseää ja hyväntuulista, toisinaan ivallista. Tämä lienee tuttua kaikille juoksijoille, joiden lenkkireitti kulkee jonkin kapakan ohi. Itse asuin aikoinaan Turussa, ja tavallisin lenkkini kulki Mäntytuoppi-nimisen baarin ohi Urheilupuistoon.
"Olisit lähtenyt aiemmin niin ei tarttis juosta!" Kuulin tämän klassikon ja monta muuta kommenttia Mäntytuopin asiakkailta. Tapasin vastata niihin kädenheilautuksella.
Runkkarit ja itsensäpaljastajat
Tässä ei ole mitään hupaisaa, mutta mainittakoon, että näitäkin hiippareita olen nähnyt takavuosina syyshämärillä lenkkipoluilla. Kerran eräs puskassa masturboiva tyyppi lähti perääni juoksemaan. Kipitin karkuun niin kovaa kuin vain ikinä pääsin.
Onneksi näitä ei enää nykyään näe missään. Edellisestä on jo monta vuotta. Mikähän lienee hävittänyt itsensätyydyttäjät ja -paljastelijat lenkkipolkujen laitamilta kyttäämästä? Ehkä se, että ihmiset (naiset) ilmoittavat nykyään herkemmin kaikki ahdistelutapaukset poliisille? Ja lisäksi monilla on älypuhelin mukanaan joka paikassa, lenkilläkin. Puhelimella saa nopeasti näpättyä kuvan ahdistelijasta ja tarpeen vaatiessa hälytettyä apua.
Ulkonäön kommentointi
"Hei tyttö, sulla on hyvä pylly!" kajautti joku tuntematon nuorukainen ohiajavan auton kyydistä, kun olin iltalenkillä viime talvena. Jotenkin huvitti, että itseäni 15-20 vuotta nuorempi sälli huutelee tällaiselle keski-ikää lähestyvälle perheenäidille.
- - -
"Miksi sä juokset niin paljon? Mitä sä oikein yrität saada pois ittestäs?" ihmetteli naapurin mummo ahkeraa lenkkeilyäni joskus takavuosina. Vastasin, että en yritä laihduttaa, vaan juoksen, koska se on rentouttavaa ja siitä tulee hyvä olo.
- - -
"Aina vaan sä tyttö juokset! Lopeta jo! Sä kuihdut pian pois!" huusi naapuritalon romanimies, joka tapasi istuskella puistonpenkillä kerrostalon edustalla. Romanimies oli suomeksi sanottuna valtavan kokoinen, hyllyvän lihava. Koska lenkkeilin usein juuri sen talon ohi Urheilupuistoon, ei mies voinut olla huomaamatta minua enkä minä häntä. Erään kerran hän tosiaan parahti tällä tavalla kovaan ääneen, kun olin tapani mukaan hölkkäämässä Urheilupuiston suuntaan. Miehen ympärillä parveili romaninaisia ja kuulin, miten mies jatkoi heille juttuaan: "Toi on sitten kova juoksemaan, toi tyttö." En muista, mitä vastasin miehelle. Taisin vain heilauttaa kättä ja hymyillä.
Ehkä olin hänen mittapuullaan huolestuttavan laiha? Tuohon aikaan olin kyllä kevyempi kuin nykyään, mutta normaalipainoinen kuitenkin.
Hullu juoksee
Tämä tapaus on jäänyt mieleen pysyvästi ja elävästi. Tämänkin hetken koin kotinurkillani aikoinaan Turun Mäntymäessä. Olin varmaan taas menossa Urheilupuistoon, kun vastaan tuli kaksi kouluikäistä poikaa. Pojat olivat ilmeisesti jotain naapuruston lapsia. Juuri kun olin mennyt ohi, toinen pojista tokaisi toiselle: "Aina toi hullu juoksee!"
Alkoi naurattaa niin paljon, että pojat varmaan ehtivät kuulla kun pyrskähdin.
Ei jaksa edes autolla
Pari vuotta sitten olin tulossa pitkikseltä kotiin, kun törmäsin naapurimieheen rapun oven edessä. "Jaahas, lenkiltä tulossa?" tiedusteli naapuri. "Paljonko juoksit?" Vastasin, että 30 kilometriä. Naapuri pyöritteli silmiään tyrmistyneenä. "Hyvä kun mä jaksan edes ajaa autolla sellaista matkaa!"
Aktiiviset nykyäidit
Tämäkin on naapurin suusta kuultua tahatonta komiikkaa. Olin vastikään tullut kotiin sairaalasta vauvan kanssa. Asuimme silloin rivitaloyhtiössä Turussa. Samassa yhtiössä asuva naapurin rouva huomasi minut pihassa, kun olin lähdössä lenkille. "Ootko sä oikeasti menossa lenkille?" tuli rouva puhuttamaan. "Etkös sä just synnyttänyt?" Nyökyttelin päätäni vastaukseksi. "Voi hyvänen aika! Kyllä se on sitten totta, mitä Jarmo kertoi! Se oli nähnyt sut yks päivä juoksemassa. Ei mun aikana niin aikaisin ruvettu kuntoilemaan synnytyksen jälkeen", päivitteli rouva epäuskoisena.
En tiennyt, mitä sanoa. Katsovatko naapurit ikkunoistaan, että nyt se menee lenkille?
"Nykyäidit, ne on aktiivisia", totesi naapuri lopuksi ja päästi minut menemään menojani.
Kommentit
Lähetä kommentti