Eilen 16.9. juoksin kuluvan vuoden kolmannen maratonin Jyväskylässä. Kuten otsikosta voi päätellä, tapahtuma oli lievä pettymys.
Reitti oli kokonaan asfalttipäällysteinen kevyen liikenteen väylä, Rantaraitti. Yksi kierros oli 10,55 km eli neljä kertaa kipaistiin Jyväsjärvi ympäri. Tykkäsin reitistä. Järjestäjä mainostaa reitin olevan kaunis ja tasainen, mikä pitääkin paikkansa. Ainoa tylsempi osuus on parin kilometrin pätkä kierroksen loppupäässä. Tuo pätkä juostiin Vaajakosken moottoritien varressa. Kyseinen pätkä tuntui puuduttavalta ja vähän raskaaltakin, koska piti juosta vastatuuleen.
Tuttu selviytymispaketti oli mukana tälläkin kilpailureissulla: laastarit, särkylääke ja suolatabletit.
Kisakeskukseen oli helppo löytää opasteiden ansiosta. Kaikki oli lähellä ja selkeästi merkitty: numeroiden jako, pukuhuoneet jne. Hallissa porukka istuskeli ja odotti starttia. Tunnelma oli jotenkin vaisu. Hetken istuskeltuani hoksasin, mistä vaisuus johtuu: ei ollut pirteitä juontajia, ei musiikkia, ei ohjelmaa. Ei siis minkäänlaista kisapäivän tunnelman luomista. Vähän ennen starttia alkoi kuulua kitaran soittoa ja joku nainen alkoi laulaa Chisun kappaletta "hei kohtaloooo, iso tyttö oooon..." Ja sen perään mieskuuluttaja kehotti juoksijoita siirtymään ulos lämmittelyjumpalle. Ennen lähtölaukausta soitettiin mahtipontisesti Finlandia-hymni. Ihmettelin, eikö järjestäjä tämän enempää vaivautunut satsaamaan kisatunnelmaan.
Muissa kisoissa olen tottunut siihen, että odotellessa voi kuunnella haastatteluja, juontajien höpöttelyä ja musiikkia. Kisojen musiikki on yleensä hittiradiokanavilta tuttua poppia. Ei kaksista kuunneltavaa, mutta sopii kisapäivien tunnelman nostatukseen.
Ennen starttia onnistuin näkemään vilauksen Suomen kestävyysjuoksun sensaatiomaisesta lupauksesta, Alisa Vainiosta. Vainio starttasi SM-maratonille. Kuuluttaja ylisti Vainion olevan "yksi nimi ylitse muiden". Ikävä kyllä, Vainion kilpailu loppui 35 km kohdalla keskeytykseen.
Oma juoksuni sujui mukavasti, vaikka en tavoitteeseeni päässytkään. Nettoaikani oli 4.00.13, joten uutta ennätystä ei tullut. Olen silti tyytyväinen suoritukseeni. Onnistuin pitämään erittäin tasaista 5.30 min/km vauhtia. Tein suunnitelman, miten aion juosta ja pysyin siinä. Suunnitelmani oli juosta ensimmäinen kierros tunnustellen, toinen kierros rauhallisesti samaa vauhtia ja kolmannella kierroksella pistää vähän lisää pökköä pesään. Neljännen kierroksen ajattelin vain jotenkuten räpistellä, koska tuskaa se on joka tapauksessa.
Sää oli maratonia ajatellen ihanteellinen. Noin 10 astetta lämmintä, pilvipoutaa ja leuto tuuli. Juoksu oli kevyttä ja nautinnollista. Vaikeudet alkoivat vasta viimeisellä kympillä.
Minun heikko kohtani pitkillä taipaleilla on herkkä vatsa. Vatsa oireilee milloin mistäkin: väärästä urheilujuomasta, liian väkevästä urheilujuomasta, liian runsaasta ateriasta ennen starttia jne. Tällä kertaa arvelen syyksi sitä, että pitkin viikkoa ja varsinkin edeltävinä päivinä tuli syötyä liian kuitupitoista ruokaa, joka ei ehtinyt sulaa kunnolla. Lisäksi söin tofulla täytetyn leivän tunti ennen starttia, ja se oli ehkä liikaa. Olisi pitänyt ottaa vain banaani leivän tilalta. On kamalaa juosta, kun on koko ajan sellainen tunne, että kohta pöksyihin valahtaa isompi asia. Seuraavalle maratonille lisään selviytymispakettiini Tenat mukaan varmuuden vuoksi?
Tällä kertaa onneksi selvisin vain yhdellä vessakäynnillä. Kesäkuussa Tukholman maratonilla tapahtui sama juttu, ja jouduin vierailemaan bajamajassa jopa kolme kertaa.
Tapahtumajärjestelyihin palatakseni mainitsen, että huolto reitillä pelasi erinomaisesti. Juomapisteitä oli riittävästi, ja niissä oli tarjolla myös suolakurkkuja ja banaaneja. Huoltopisteillä ei syntynyt ruuhkaa. Vessoja oli tarpeeksi. Pidin siitä, että ennen kilpailua sain postissa kotiin tapahtumainfolehtisen. Mukavaa, ettei kaikkea tarvitse aina lukea netistä.
Mutta valitettavasti jäi vähän sellainen tunne, että mistä oikein maksoin? Ilmoittauduin kisaan kaksi ja puoli kuukautta aikaisemmin ja hinnaksi tuli 51 euroa. Ei ihan edullisimmasta päästä. Osallistumismaksuun ei kuulunut paitaa. Mitali jaettiin kaikille maaliin päässeille. Otin sen vastaan lievästi hölmistyneenä. Mitalissa ei ollut nauhaa, jolla sen olisi voinut ripustaa kaulaan. En muista koskaan aiemmin saaneeni mistään kisasta tällaista riisuttua mallia.
Järjestäjän lupaama upea mitali.
Joku juoksija aloitti keskustelun kanssani pukukopissa ja ihmetteli samaa. Hän päivitteli, onko tämä nyt tosiaan se, jota järjestäjä mainosti upeaksi mitaliksi.
Pukukopissa oli samassa tilassa suihkun lisäksi myös varustesäilytys, mikä oli näppärää. Ei muuta kuin kassi kouraan ja suihkuun. Suihkutila oli kokemus sinänsä. Moista en ole aiemmin nähnytkään. Se oli kontti, jossa oli sisällä pieniä ahtaita suihkukoppeja. Siinä suihkutellessani tuumin, että tulipahan tämäkin koettua. Maratonin päälle pesut kontissa. Vesi oli välillä kylmää, välillä lämmintä.
Jäin miettimään, mistä tapahtuman korkeahko hinta muodostui. Aneeminen juonto, nauhaton mitali, ei paitaa ja kylmä suihkuvesi. Katujen sulkemisesta ei tullut järjestäjälle juurikaan kustannuksia, koska koko reitti juostiin kevyen liikenteen väylää.
Toivottavasti Finlandia Marathonin tiimi skarppaa tulevaisuudessa. Tulen sitten uudestaan, kun kisaan on järjestetty vähän enemmän vastinetta rahalle. Toivoisin ainakin satsausta kisatunnelmaan. Se on se jokin, mikä saa kuntojuoksijat tulemaan uudestaan ja uudestaan. Mallia voi ottaa vaikka Forssan Suvi-illasta.
Reitti oli kokonaan asfalttipäällysteinen kevyen liikenteen väylä, Rantaraitti. Yksi kierros oli 10,55 km eli neljä kertaa kipaistiin Jyväsjärvi ympäri. Tykkäsin reitistä. Järjestäjä mainostaa reitin olevan kaunis ja tasainen, mikä pitääkin paikkansa. Ainoa tylsempi osuus on parin kilometrin pätkä kierroksen loppupäässä. Tuo pätkä juostiin Vaajakosken moottoritien varressa. Kyseinen pätkä tuntui puuduttavalta ja vähän raskaaltakin, koska piti juosta vastatuuleen.
Kisakeskukseen oli helppo löytää opasteiden ansiosta. Kaikki oli lähellä ja selkeästi merkitty: numeroiden jako, pukuhuoneet jne. Hallissa porukka istuskeli ja odotti starttia. Tunnelma oli jotenkin vaisu. Hetken istuskeltuani hoksasin, mistä vaisuus johtuu: ei ollut pirteitä juontajia, ei musiikkia, ei ohjelmaa. Ei siis minkäänlaista kisapäivän tunnelman luomista. Vähän ennen starttia alkoi kuulua kitaran soittoa ja joku nainen alkoi laulaa Chisun kappaletta "hei kohtaloooo, iso tyttö oooon..." Ja sen perään mieskuuluttaja kehotti juoksijoita siirtymään ulos lämmittelyjumpalle. Ennen lähtölaukausta soitettiin mahtipontisesti Finlandia-hymni. Ihmettelin, eikö järjestäjä tämän enempää vaivautunut satsaamaan kisatunnelmaan.
Muissa kisoissa olen tottunut siihen, että odotellessa voi kuunnella haastatteluja, juontajien höpöttelyä ja musiikkia. Kisojen musiikki on yleensä hittiradiokanavilta tuttua poppia. Ei kaksista kuunneltavaa, mutta sopii kisapäivien tunnelman nostatukseen.
Ennen starttia onnistuin näkemään vilauksen Suomen kestävyysjuoksun sensaatiomaisesta lupauksesta, Alisa Vainiosta. Vainio starttasi SM-maratonille. Kuuluttaja ylisti Vainion olevan "yksi nimi ylitse muiden". Ikävä kyllä, Vainion kilpailu loppui 35 km kohdalla keskeytykseen.
Oma juoksuni sujui mukavasti, vaikka en tavoitteeseeni päässytkään. Nettoaikani oli 4.00.13, joten uutta ennätystä ei tullut. Olen silti tyytyväinen suoritukseeni. Onnistuin pitämään erittäin tasaista 5.30 min/km vauhtia. Tein suunnitelman, miten aion juosta ja pysyin siinä. Suunnitelmani oli juosta ensimmäinen kierros tunnustellen, toinen kierros rauhallisesti samaa vauhtia ja kolmannella kierroksella pistää vähän lisää pökköä pesään. Neljännen kierroksen ajattelin vain jotenkuten räpistellä, koska tuskaa se on joka tapauksessa.
Sää oli maratonia ajatellen ihanteellinen. Noin 10 astetta lämmintä, pilvipoutaa ja leuto tuuli. Juoksu oli kevyttä ja nautinnollista. Vaikeudet alkoivat vasta viimeisellä kympillä.
Minun heikko kohtani pitkillä taipaleilla on herkkä vatsa. Vatsa oireilee milloin mistäkin: väärästä urheilujuomasta, liian väkevästä urheilujuomasta, liian runsaasta ateriasta ennen starttia jne. Tällä kertaa arvelen syyksi sitä, että pitkin viikkoa ja varsinkin edeltävinä päivinä tuli syötyä liian kuitupitoista ruokaa, joka ei ehtinyt sulaa kunnolla. Lisäksi söin tofulla täytetyn leivän tunti ennen starttia, ja se oli ehkä liikaa. Olisi pitänyt ottaa vain banaani leivän tilalta. On kamalaa juosta, kun on koko ajan sellainen tunne, että kohta pöksyihin valahtaa isompi asia. Seuraavalle maratonille lisään selviytymispakettiini Tenat mukaan varmuuden vuoksi?
Tällä kertaa onneksi selvisin vain yhdellä vessakäynnillä. Kesäkuussa Tukholman maratonilla tapahtui sama juttu, ja jouduin vierailemaan bajamajassa jopa kolme kertaa.
Tapahtumajärjestelyihin palatakseni mainitsen, että huolto reitillä pelasi erinomaisesti. Juomapisteitä oli riittävästi, ja niissä oli tarjolla myös suolakurkkuja ja banaaneja. Huoltopisteillä ei syntynyt ruuhkaa. Vessoja oli tarpeeksi. Pidin siitä, että ennen kilpailua sain postissa kotiin tapahtumainfolehtisen. Mukavaa, ettei kaikkea tarvitse aina lukea netistä.
Mutta valitettavasti jäi vähän sellainen tunne, että mistä oikein maksoin? Ilmoittauduin kisaan kaksi ja puoli kuukautta aikaisemmin ja hinnaksi tuli 51 euroa. Ei ihan edullisimmasta päästä. Osallistumismaksuun ei kuulunut paitaa. Mitali jaettiin kaikille maaliin päässeille. Otin sen vastaan lievästi hölmistyneenä. Mitalissa ei ollut nauhaa, jolla sen olisi voinut ripustaa kaulaan. En muista koskaan aiemmin saaneeni mistään kisasta tällaista riisuttua mallia.
Joku juoksija aloitti keskustelun kanssani pukukopissa ja ihmetteli samaa. Hän päivitteli, onko tämä nyt tosiaan se, jota järjestäjä mainosti upeaksi mitaliksi.
Pukukopissa oli samassa tilassa suihkun lisäksi myös varustesäilytys, mikä oli näppärää. Ei muuta kuin kassi kouraan ja suihkuun. Suihkutila oli kokemus sinänsä. Moista en ole aiemmin nähnytkään. Se oli kontti, jossa oli sisällä pieniä ahtaita suihkukoppeja. Siinä suihkutellessani tuumin, että tulipahan tämäkin koettua. Maratonin päälle pesut kontissa. Vesi oli välillä kylmää, välillä lämmintä.
Jäin miettimään, mistä tapahtuman korkeahko hinta muodostui. Aneeminen juonto, nauhaton mitali, ei paitaa ja kylmä suihkuvesi. Katujen sulkemisesta ei tullut järjestäjälle juurikaan kustannuksia, koska koko reitti juostiin kevyen liikenteen väylää.
Toivottavasti Finlandia Marathonin tiimi skarppaa tulevaisuudessa. Tulen sitten uudestaan, kun kisaan on järjestetty vähän enemmän vastinetta rahalle. Toivoisin ainakin satsausta kisatunnelmaan. Se on se jokin, mikä saa kuntojuoksijat tulemaan uudestaan ja uudestaan. Mallia voi ottaa vaikka Forssan Suvi-illasta.
Kommentit
Lähetä kommentti