Huomenna starttaan vuoden neljännelle täyspitkälle maratonille Kankaanpäässä. En ole juossut siellä aiemmin, mutta olen kuullut tapahtumasta kehuja.
Tunnelmat maratonin aattona ovat minulla jotenkin ristiriitaiset tällä kertaa. Toisaalta on kivaa ja vähän jännääkin kiinnittää taas numerolappu rintaan. Toisaalta numerolappujuoksuja olen kolunnut aika monta tänä vuonna. Lievästi kyllästyttää. Pakko myöntää: odotan jo sitä, että voin laskeutua peruskuntokaudelle.
Valmistautumiseni huomiseen juoksuun on ollut rentoa ja stressitöntä. En ole tankannut enkä ole tehnyt minkäänlaisia hokkuspokkus-temppuja. Olen vaan syönyt ja lepäillyt. Syömisiäni olen yrittänyt tarkkailla hiukan, etten söisi huonosti sulavaa, överirasvaista tai liian kuitupitoista ruokaa. Riisin ja pastan voimalla tepastelen.
Viikon treeni on tässä.
ma lepo
ti kevyttä pk-juoksua 5 km, 30 min
ke pyöräilyä 30 km. illalla liikkuvuusharjoituksia, venyttelyä ja putkirullauksia
to lepo
pe liikkuvuusharjoituksia, venyttelyä ja putkirullauksia
la maraton
Todella kevyt viikko minun tavanomaiseen treenimäärään verraten. Tavallisesti minulla kertyy pyöräilyä 30-60 km, juoksua 10-40 km ja kaksi kuntosalitreeniä. Lisäksi saatan käydä kerran tai kaksi viikossa 4-5 km reippaalla kävelyllä.
En voi ylpeillä huimalla juoksukilometrimäärällä. Juoksemista vähentää se, että kuljen kerran tai kaksi viikossa pyörällä 15 km työmatkaa. Työmatkapyöräily on minulle päivän pk-treeni. Lisäksi tykkään käydä salilla tekemässä lihaskuntotreeniä ainakin kerran viikossa, mieluiten kaksi.
Mitä uskallan tavoitella huomisen kisassa? En tiedä. Luultavasti menen vain tuntemusten mukaan.
On niitä päiviä, kun juoksu ei kulje. Ei irtoa, ei sitten millään. Se päivä saattaa osua huomiselle, ja sitten ketuttaa, jos on lähtenyt rinta rottingilla ja odotukset taivaassa.
Sitten on niitä päiviä, kun juoksu on kevyttä ja ilmavaa. Tuntuu, että jaksaisi vaikka kuinka pitkään. Kuin olisi siivet kantapäissä.
Parempi kun en odota mitään flow-tiloja enkä ennätysten paukuttelua. Lähden hakemaan ehjää ja tasavauhtista juoksua.
Tunnelmat maratonin aattona ovat minulla jotenkin ristiriitaiset tällä kertaa. Toisaalta on kivaa ja vähän jännääkin kiinnittää taas numerolappu rintaan. Toisaalta numerolappujuoksuja olen kolunnut aika monta tänä vuonna. Lievästi kyllästyttää. Pakko myöntää: odotan jo sitä, että voin laskeutua peruskuntokaudelle.
Valmistautumiseni huomiseen juoksuun on ollut rentoa ja stressitöntä. En ole tankannut enkä ole tehnyt minkäänlaisia hokkuspokkus-temppuja. Olen vaan syönyt ja lepäillyt. Syömisiäni olen yrittänyt tarkkailla hiukan, etten söisi huonosti sulavaa, överirasvaista tai liian kuitupitoista ruokaa. Riisin ja pastan voimalla tepastelen.
Viikon treeni on tässä.
ma lepo
ti kevyttä pk-juoksua 5 km, 30 min
ke pyöräilyä 30 km. illalla liikkuvuusharjoituksia, venyttelyä ja putkirullauksia
to lepo
pe liikkuvuusharjoituksia, venyttelyä ja putkirullauksia
la maraton
Todella kevyt viikko minun tavanomaiseen treenimäärään verraten. Tavallisesti minulla kertyy pyöräilyä 30-60 km, juoksua 10-40 km ja kaksi kuntosalitreeniä. Lisäksi saatan käydä kerran tai kaksi viikossa 4-5 km reippaalla kävelyllä.
En voi ylpeillä huimalla juoksukilometrimäärällä. Juoksemista vähentää se, että kuljen kerran tai kaksi viikossa pyörällä 15 km työmatkaa. Työmatkapyöräily on minulle päivän pk-treeni. Lisäksi tykkään käydä salilla tekemässä lihaskuntotreeniä ainakin kerran viikossa, mieluiten kaksi.
Mitä uskallan tavoitella huomisen kisassa? En tiedä. Luultavasti menen vain tuntemusten mukaan.
On niitä päiviä, kun juoksu ei kulje. Ei irtoa, ei sitten millään. Se päivä saattaa osua huomiselle, ja sitten ketuttaa, jos on lähtenyt rinta rottingilla ja odotukset taivaassa.
Sitten on niitä päiviä, kun juoksu on kevyttä ja ilmavaa. Tuntuu, että jaksaisi vaikka kuinka pitkään. Kuin olisi siivet kantapäissä.
Parempi kun en odota mitään flow-tiloja enkä ennätysten paukuttelua. Lähden hakemaan ehjää ja tasavauhtista juoksua.
Kommentit
Lähetä kommentti