Kuulostaako tutulta? Ainakin minä olen kuullut tämän monet kerrat. Lapsiperheessä arki on ryntäilyä töihin, päiväkotiin, iltapäiväkerhoon, lasten harrastuksiin, ruokakauppaan. Kotona vietetty aika kuluu helposti selvitellessä lasten leluröykkiöitä ja poimien lattioilta nuhruisia, puolipitoisia vaatteita. Siinä sivussa tietenkin laitetaan ruoka, raivataan megatiskit, sullotaan likaiset vaatteet pyykkikoneeseen, suihkutetaan lapsen kurahousut, tarkistetaan läksyjä ja pyyhitään räkänenät. Ja niin edelleen. Jossain välissä pitäisi hoitaa omakin treeni? Eipä ihme, että ruuhkavuosien puristuksessa itsestä ja omasta kunnosta huolehtiminen jää monella tekemättä. Hyvä kun aika riittää edes kaikkeen pakolliseen.
Normipäivä...
Väitän, että jos haluaa, perheenäiti ja -isä voi kuitenkin harrastaa liikuntaa. Paljon on kiinni siitä, miten suunnittelee ja toteuttaa ajankäyttöä. Ja pohtii sitä, onko valmis liikunnan vuoksi luopumaan jostain muusta, esim. vähentämään somessa roikkumista.
Tässä kohtaa joku tietenkin älähtää, että just joo, helppohan se on sanoa, kun on itsellä terveet lapset ja sattuu vielä olemaan puoliso, joka hoitaa lapsia silloin kun on itse lenkillä. Totta. Minulla ei ole erityislapsia. En ole yksinhuoltaja. Ei ole omakohtaista kokemusta kummastakaan. Tunnen kuitenkin yksinhuoltajia, jotka ovat taitavasti organisoineet arkensa niin, että aikaa on jäänyt myös omalle harrastukselle.
Uskallan väittää, että tiedän, mistä puhun. Minulla on kokemusta siitä, miten yhdistää kokoaikainen kolmivuorotyö, perhe sekä omat ja lasten harrastukset.
Annan muutaman vinkin, miten perheellinen pystyy kuntoilemaan. Kaikki nämä ovat sellaisia, joita olen itse hyödyntänyt ja joita hyödynnän edelleen.
1. Anna lapsi puolison tai isovanhempien hoidettavaksi
Moni äiti luulee olevansa korvaamaton ja ainoa oikea lapsen hoitaja. Ja nyt tarkoitan ihan pientä lasta, vauvaa tai taaperoa. Moni jää vauvan kanssa kotiin ja katselee kateellisena, kun mies työpäivänsä jälkeen käy kotona lähinnä syömässä ja sitten pyrähtää sählytreeneihin tai lätkää pelaamaan.
Kuopuksen syntymän jälkeen lähdin ensimmäiselle lenkille viikko synnytyksen jälkeen. Puoliso syötti vauvaa tuttipullosta. Naapurit katselivat kummissaan. Yksi rouva tuli kysymään suoraan, "Etkös sinä juuri synnyttänyt? Eilen illalla mun mies näki, että lähdit lenkille?" Vastasin, että kyllä asia on näin. Naapuri pyöritteli silmiään ja mutisi, että "nykyäidit, ne on aktiivisia".
2. Lähde lenkille päiväunien aikaan
Vauva tai pikkuinen taapero nukahtaa vaunuihin päikkäreille. Erinomaista aikaa lähteä reippaalle vaunulenkille. Esikoisen kanssa tein lähes päivittäin noin tunnin tai korkeintaan kahden tunnin vaunukävelyn. Joskus työnsin vaunuja ja hölkkäsin.
Huono puoli tässä on se, että toimii silloin, kun on yhden lapsen kotiäitinä tai -isänä.
3. Vie muksu kuntokeskuksen lapsiparkkiin
Moni kuntosali tarjoaa jäsenilleen ilmaisen lastenhoidon vanhemman oman treenin ajaksi. Loistava palvelu, joka on varmasti monelle yksinhuoltajalle pelastus.
4. Hyödynnä työmatkat
Tuntuuko, että millään ei riitä aikaa illalla oman treenin tekemiseen? Kulje työmatka polkupyörällä tai juosten. Työmatkajuoksu ja -pyöräily säästää rahaa ja luontoa. Lisäksi se hoitaa terveyttä.
Tosin joillakin työmatka voi olla niin pitkä, että hyötyliikunta ei tule kysymykseen.
Itse kuljin taannoin entiseen työpaikkaani 9 km työmatkan pyörällä ympäri vuoden. Joskus sain mieheltä kyydin iltavuoroon ja tulin juosten töistä kotiin.
Nykyinen työmatkani on 15 km. Kuljen tavallisesti kerran tai kaksi kertaa viikossa pyörällä töihin. Talvella en sentään aio pyöräillä sinne.
5. Vähennä somessa vietettyä aikaa
Silloin tällöin kuulee valitusta, miten aika ei riitä mihinkään, ei kerta kaikkiaan ehdi. Onko tosiaan niin? Vai olisiko aikaa kuitenkin enemmän, jos ottaisi lomaa facebookista, twitteristä, snapchatista ja instagramista? Samat ihmiset, jotka valittavat ajan puutetta, viettävät pahimmillaan ehkä tunteja päivässä selaten somen uutisvirtaa tai tuijottaen Netflixistä sarjoja.
Sosiaalinen media on ihan järkyttävä aikasyöppö. Minä pistin melkein vuosi sitten sometilit kiinni. Syy on se, että mielestäni vietin facebookissa liikaa aikaa. Oli pakonomainen tarve tsekata päivitykset joka päivä. Kun poistuin somesta, tunsin oloni jotenkin kevyemmäksi, vapautuneeksi. Aikaa jää muihin juttuihin.
6. Pakkaa liikuntavermeet mukaan reissuun
Vietetäänkö perheen lomat ja viikonloput useimmiten jossain muualla kuin kotona, esim. mummolassa tai mökillä? Tuleeko taukoa liikkumiseen, kun aina ollaan vapaapäivät jossain reissussa?
Ota lenkkikamat mukaan. Minulla on tapana pakata reissukassiin lenkkarit ja sporttivaatteet, niin pääsen lenkille silloinkin, kun ollaan vaikkapa anopin ja appiukon luona kylässä. Lenkkikamat ovat kulkeneet mukana Kolilla mökkireissulla, etelänlomalla Lanzarotella ja oikeastaan joka paikassa. Vaikka olisi paljon kyläilyjä ja ohjelmaa, jostain kohtaa löytyy sopiva tovi edes lyhyelle lenkille.
7. Liiku silloinkin kun kerkiät vain puolen tunnin lenkille
Tästä pääsenkin sujuvasti seuraavaan vinkkiin. Usein tulee eteen sellainen tilanne, että aika antaa myöten vain pienelle pyrähdykselle, esim. puolen tunnin happihypylle. Älä jätä sitä käyttämättä.
Juokseminen on helppo harrastus, kun ei muuta tarvitse tehdä kuin vaihtaa lenkkivaatteet päälle, sitoa lenkkarin nauhat ja painella ulos. Puolessa tunnissa ehtii tehdä vaikkapa tehokkaan vetoharjoituksen.
Usein pyydän puolisoa antamaan lapsille iltapalaa, ja sillä välin kun muksut syövät iltapalaa, kipaisen itse puolen tunnin lenkillä. Lenkin jälkeen nopea suihku, ja sitten autan miestä laittamaan lapsia nukkumaan.
Lyhytkin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan.
8. Käytä hyväksi lasten harrastuksissa viettämä aika
Viet lapsen tanssitunnille tai futistreeneihin, ja sitten vain odotat autossa, että harkat on ohi? Mikset lähtisi itse kuntoilemaan silloin kun lapsesi harrastaa?
Kuskaan viikottain 4-vuotiasta tytärtäni balettitunnille. Tanssitunti kestää 45 minuuttia. Sillä välin käyn kuuden kilometrin lenkillä.
Mahdollisuudet oman kunnon ja terveyden hoitamiseen vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Pienen vauvan kanssa arki on erilaista kuin kouluikäisten lasten vanhempana. Ymmärrän niitä vanhempia, joilla jaksaminen on koetuksella, kun lapsi sairastaa tai valvottaa. On tilanteita, jolloin oman kunnon rapistuminen on ehkä se pienin kaikista murheista. On oltava itselleen armollinen. Yleensä tilanteet ovat kuitenkin sellaisia, että ne aikaa myöten helpottuvat. Myöhemmin tulee mahdollisuus ajatella myös itseään ja omia harrastuksiaan.
On hyvä pitää mielessä, että itsestään huolehtiva isä ja äiti jaksaa paremmin. Jos en pääsisi liikkumaan, ei perheeni varmaan kestäisi minua. Olisin kiukutteleva ja kärttyinen akka. Olen niin tottunut liikuntaan, etten osaa olla ilman sitä. Olo on tunkkainen ja kärsimätön, jos en ole saanut kunnon hikiliikuntaa pariin päivään.
Kiitos kuuluu puolisolle, joka on antanut minun harrastaa - välillä hampaitaan kiristellen, mutta kuitenkin.
Normipäivä...
Väitän, että jos haluaa, perheenäiti ja -isä voi kuitenkin harrastaa liikuntaa. Paljon on kiinni siitä, miten suunnittelee ja toteuttaa ajankäyttöä. Ja pohtii sitä, onko valmis liikunnan vuoksi luopumaan jostain muusta, esim. vähentämään somessa roikkumista.
Tässä kohtaa joku tietenkin älähtää, että just joo, helppohan se on sanoa, kun on itsellä terveet lapset ja sattuu vielä olemaan puoliso, joka hoitaa lapsia silloin kun on itse lenkillä. Totta. Minulla ei ole erityislapsia. En ole yksinhuoltaja. Ei ole omakohtaista kokemusta kummastakaan. Tunnen kuitenkin yksinhuoltajia, jotka ovat taitavasti organisoineet arkensa niin, että aikaa on jäänyt myös omalle harrastukselle.
Uskallan väittää, että tiedän, mistä puhun. Minulla on kokemusta siitä, miten yhdistää kokoaikainen kolmivuorotyö, perhe sekä omat ja lasten harrastukset.
Annan muutaman vinkin, miten perheellinen pystyy kuntoilemaan. Kaikki nämä ovat sellaisia, joita olen itse hyödyntänyt ja joita hyödynnän edelleen.
1. Anna lapsi puolison tai isovanhempien hoidettavaksi
Moni äiti luulee olevansa korvaamaton ja ainoa oikea lapsen hoitaja. Ja nyt tarkoitan ihan pientä lasta, vauvaa tai taaperoa. Moni jää vauvan kanssa kotiin ja katselee kateellisena, kun mies työpäivänsä jälkeen käy kotona lähinnä syömässä ja sitten pyrähtää sählytreeneihin tai lätkää pelaamaan.
Kuopuksen syntymän jälkeen lähdin ensimmäiselle lenkille viikko synnytyksen jälkeen. Puoliso syötti vauvaa tuttipullosta. Naapurit katselivat kummissaan. Yksi rouva tuli kysymään suoraan, "Etkös sinä juuri synnyttänyt? Eilen illalla mun mies näki, että lähdit lenkille?" Vastasin, että kyllä asia on näin. Naapuri pyöritteli silmiään ja mutisi, että "nykyäidit, ne on aktiivisia".
2. Lähde lenkille päiväunien aikaan
Vauva tai pikkuinen taapero nukahtaa vaunuihin päikkäreille. Erinomaista aikaa lähteä reippaalle vaunulenkille. Esikoisen kanssa tein lähes päivittäin noin tunnin tai korkeintaan kahden tunnin vaunukävelyn. Joskus työnsin vaunuja ja hölkkäsin.
Huono puoli tässä on se, että toimii silloin, kun on yhden lapsen kotiäitinä tai -isänä.
3. Vie muksu kuntokeskuksen lapsiparkkiin
Moni kuntosali tarjoaa jäsenilleen ilmaisen lastenhoidon vanhemman oman treenin ajaksi. Loistava palvelu, joka on varmasti monelle yksinhuoltajalle pelastus.
4. Hyödynnä työmatkat
Tuntuuko, että millään ei riitä aikaa illalla oman treenin tekemiseen? Kulje työmatka polkupyörällä tai juosten. Työmatkajuoksu ja -pyöräily säästää rahaa ja luontoa. Lisäksi se hoitaa terveyttä.
Tosin joillakin työmatka voi olla niin pitkä, että hyötyliikunta ei tule kysymykseen.
Itse kuljin taannoin entiseen työpaikkaani 9 km työmatkan pyörällä ympäri vuoden. Joskus sain mieheltä kyydin iltavuoroon ja tulin juosten töistä kotiin.
Nykyinen työmatkani on 15 km. Kuljen tavallisesti kerran tai kaksi kertaa viikossa pyörällä töihin. Talvella en sentään aio pyöräillä sinne.
5. Vähennä somessa vietettyä aikaa
Silloin tällöin kuulee valitusta, miten aika ei riitä mihinkään, ei kerta kaikkiaan ehdi. Onko tosiaan niin? Vai olisiko aikaa kuitenkin enemmän, jos ottaisi lomaa facebookista, twitteristä, snapchatista ja instagramista? Samat ihmiset, jotka valittavat ajan puutetta, viettävät pahimmillaan ehkä tunteja päivässä selaten somen uutisvirtaa tai tuijottaen Netflixistä sarjoja.
Sosiaalinen media on ihan järkyttävä aikasyöppö. Minä pistin melkein vuosi sitten sometilit kiinni. Syy on se, että mielestäni vietin facebookissa liikaa aikaa. Oli pakonomainen tarve tsekata päivitykset joka päivä. Kun poistuin somesta, tunsin oloni jotenkin kevyemmäksi, vapautuneeksi. Aikaa jää muihin juttuihin.
6. Pakkaa liikuntavermeet mukaan reissuun
Vietetäänkö perheen lomat ja viikonloput useimmiten jossain muualla kuin kotona, esim. mummolassa tai mökillä? Tuleeko taukoa liikkumiseen, kun aina ollaan vapaapäivät jossain reissussa?
Ota lenkkikamat mukaan. Minulla on tapana pakata reissukassiin lenkkarit ja sporttivaatteet, niin pääsen lenkille silloinkin, kun ollaan vaikkapa anopin ja appiukon luona kylässä. Lenkkikamat ovat kulkeneet mukana Kolilla mökkireissulla, etelänlomalla Lanzarotella ja oikeastaan joka paikassa. Vaikka olisi paljon kyläilyjä ja ohjelmaa, jostain kohtaa löytyy sopiva tovi edes lyhyelle lenkille.
7. Liiku silloinkin kun kerkiät vain puolen tunnin lenkille
Tästä pääsenkin sujuvasti seuraavaan vinkkiin. Usein tulee eteen sellainen tilanne, että aika antaa myöten vain pienelle pyrähdykselle, esim. puolen tunnin happihypylle. Älä jätä sitä käyttämättä.
Juokseminen on helppo harrastus, kun ei muuta tarvitse tehdä kuin vaihtaa lenkkivaatteet päälle, sitoa lenkkarin nauhat ja painella ulos. Puolessa tunnissa ehtii tehdä vaikkapa tehokkaan vetoharjoituksen.
Usein pyydän puolisoa antamaan lapsille iltapalaa, ja sillä välin kun muksut syövät iltapalaa, kipaisen itse puolen tunnin lenkillä. Lenkin jälkeen nopea suihku, ja sitten autan miestä laittamaan lapsia nukkumaan.
Lyhytkin treeni on parempi kuin ei treeniä ollenkaan.
8. Käytä hyväksi lasten harrastuksissa viettämä aika
Viet lapsen tanssitunnille tai futistreeneihin, ja sitten vain odotat autossa, että harkat on ohi? Mikset lähtisi itse kuntoilemaan silloin kun lapsesi harrastaa?
Kuskaan viikottain 4-vuotiasta tytärtäni balettitunnille. Tanssitunti kestää 45 minuuttia. Sillä välin käyn kuuden kilometrin lenkillä.
Mahdollisuudet oman kunnon ja terveyden hoitamiseen vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Pienen vauvan kanssa arki on erilaista kuin kouluikäisten lasten vanhempana. Ymmärrän niitä vanhempia, joilla jaksaminen on koetuksella, kun lapsi sairastaa tai valvottaa. On tilanteita, jolloin oman kunnon rapistuminen on ehkä se pienin kaikista murheista. On oltava itselleen armollinen. Yleensä tilanteet ovat kuitenkin sellaisia, että ne aikaa myöten helpottuvat. Myöhemmin tulee mahdollisuus ajatella myös itseään ja omia harrastuksiaan.
On hyvä pitää mielessä, että itsestään huolehtiva isä ja äiti jaksaa paremmin. Jos en pääsisi liikkumaan, ei perheeni varmaan kestäisi minua. Olisin kiukutteleva ja kärttyinen akka. Olen niin tottunut liikuntaan, etten osaa olla ilman sitä. Olo on tunkkainen ja kärsimätön, jos en ole saanut kunnon hikiliikuntaa pariin päivään.
Kiitos kuuluu puolisolle, joka on antanut minun harrastaa - välillä hampaitaan kiristellen, mutta kuitenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti