Aloitin juoksemisen joskus vuosituhannen vaihteessa. Lenkkeilyni ei ollut todellakaan kovin tavoitteellista. Hölkkäilin muutaman kilometrin lenkkejä ehkä pari kertaa viikossa.
Vähitellen alkoi mielessä kyteä haave maratonista. Kaupunkimaratonit olivat tuolloin muodissa. Tukholman maratonille seilasi Suomesta sadoittain juoksijoita. Minäkin unelmoin, että olisipa joskus hienoa juosta maraton Tukholmassa.
Kesällä 2006 sain päähäni, että ensi kesänä juoksen maratonin. Täyspitkän, ei mitään puolikasta. Kaipasin harrastukseen jotain tavoitetta, johon pyrkiä. Harjoittelin vuoden päivät ensimmäistä maratonia varten. Juoksin sen Turussa kesällä 2007. Paavo Nurmi maraton taittui aikaan 4.27.
Jäin välittömästi koukkuun. Seuraavana vuonna juoksin Helsinki City Marathonin aikaan 4.41. Juoksu oli tuskainen, ja aika on huonoin tähän mennessä.
Sitten tulikin monen vuoden tauko tavoitteelliseen juoksuharrastukseen. Maratonharjoittelu alkoi maistua puulta. Juoksin kerran tai kaksi kertaa viikossa, ja kilometrimäärät vähenivät huomattavasti. Aloin käydä enemmän salilla.
Välivuosiin mahtui myös kaksi raskautta ja kaksi synnytystä. Esikoinen syntyi vuonna 2009 ja kuopus 2013.
Toisen lapsen syntymän jälkeen juoksukipinä syttyi uudelleen. Lähdin lenkille viikko synnytyksen jälkeen. Aloin treenata puolimaratonia varten. Juoksin puolimaratonin Ruissalojuoksuissa syksyllä
2013, kun kuopus oli noin kahdeksan kuukauden ikäinen. Aika oli muistaakseni 2.02.
Treenasin into piukassa maratonille. Juoksin Tampere maratonin loppukesällä 2014 aikaan 4.01. Edellisestä maratonista olikin aikaa kuusi vuotta.
Mietin tuolloin, että yksi maraton vuodessa riittää. Kesällä 2015 juoksin Helsinki City Maratonilla ensimmäisen kerran alle neljän tunnin. Nettoaika oli 3.59. Kyseinen maraton oli vaikein kaikista tähän mennessä juoksemistani. Aurinko paistoi suoraan pilvettömältä taivaalta, ja lämpöasteet kipusivat hellelukemiin.
Viime vuonna toteutin pitkäaikaisen unelmani ja juoksin Tukholman maratonin (3.57). Juoksuinto sen kuin kasvoi ja ilmoittauduin vielä syysmaratonille. Vantaan maraton kulki aikaan 3.49, mikä on tähänastinen ennätykseni.
Kuluvana vuonna olen juossut Tukholmassa (3.57), ja haluaisin juosta tänä vuonna vielä kolme täyspitkää maratonia. Aion juosta jatkossa viisi maratonia vuodessa, kunnes olen juossut kaiken kaikkiaan sata maratonia. Jos tuohon tavoitteeseen pääsen, olen yli viisikymppinen sitten kun starttaan sadannelle maratonille.
Tulevana lauantaina 12.8. olen taas lähtöviivalla. Helsinki City Marathon on minulle kahdeksas maraton.
Olen varmaan aika tyypillinen pitkän matkan juoksija. Pikamatkoilla olen aina ollut tosi surkea. En ole koskaan osallistunut edes 10 kilometrin juoksuihin. 20 km on lyhyin matka, jolla olen kilpaillut. Lempimatkani on maraton. Puolimaratonejakin olen juossut useita, mutta tunnen, että maratonilla saa todella haastaa itsensä. Viimeksi kun juoksin puolimaratonin Turussa kuluvan vuoden heinäkuussa, minusta tuntui, että vasta kymmenen kilometrin jälkeen pääsin kunnolla vauhtiin. Maraton on sen verran pitkä matka, että siinä kerkiää hiukan tunnustella juoksuaan ja miettiä vauhdinjakoa.
Toivottavasti sää suosii Helsingissä tulevana lauantaina!
Vähitellen alkoi mielessä kyteä haave maratonista. Kaupunkimaratonit olivat tuolloin muodissa. Tukholman maratonille seilasi Suomesta sadoittain juoksijoita. Minäkin unelmoin, että olisipa joskus hienoa juosta maraton Tukholmassa.
Kesällä 2006 sain päähäni, että ensi kesänä juoksen maratonin. Täyspitkän, ei mitään puolikasta. Kaipasin harrastukseen jotain tavoitetta, johon pyrkiä. Harjoittelin vuoden päivät ensimmäistä maratonia varten. Juoksin sen Turussa kesällä 2007. Paavo Nurmi maraton taittui aikaan 4.27.
Jäin välittömästi koukkuun. Seuraavana vuonna juoksin Helsinki City Marathonin aikaan 4.41. Juoksu oli tuskainen, ja aika on huonoin tähän mennessä.
Sitten tulikin monen vuoden tauko tavoitteelliseen juoksuharrastukseen. Maratonharjoittelu alkoi maistua puulta. Juoksin kerran tai kaksi kertaa viikossa, ja kilometrimäärät vähenivät huomattavasti. Aloin käydä enemmän salilla.
Välivuosiin mahtui myös kaksi raskautta ja kaksi synnytystä. Esikoinen syntyi vuonna 2009 ja kuopus 2013.
Toisen lapsen syntymän jälkeen juoksukipinä syttyi uudelleen. Lähdin lenkille viikko synnytyksen jälkeen. Aloin treenata puolimaratonia varten. Juoksin puolimaratonin Ruissalojuoksuissa syksyllä
2013, kun kuopus oli noin kahdeksan kuukauden ikäinen. Aika oli muistaakseni 2.02.
Treenasin into piukassa maratonille. Juoksin Tampere maratonin loppukesällä 2014 aikaan 4.01. Edellisestä maratonista olikin aikaa kuusi vuotta.
Mietin tuolloin, että yksi maraton vuodessa riittää. Kesällä 2015 juoksin Helsinki City Maratonilla ensimmäisen kerran alle neljän tunnin. Nettoaika oli 3.59. Kyseinen maraton oli vaikein kaikista tähän mennessä juoksemistani. Aurinko paistoi suoraan pilvettömältä taivaalta, ja lämpöasteet kipusivat hellelukemiin.
Viime vuonna toteutin pitkäaikaisen unelmani ja juoksin Tukholman maratonin (3.57). Juoksuinto sen kuin kasvoi ja ilmoittauduin vielä syysmaratonille. Vantaan maraton kulki aikaan 3.49, mikä on tähänastinen ennätykseni.
Kuluvana vuonna olen juossut Tukholmassa (3.57), ja haluaisin juosta tänä vuonna vielä kolme täyspitkää maratonia. Aion juosta jatkossa viisi maratonia vuodessa, kunnes olen juossut kaiken kaikkiaan sata maratonia. Jos tuohon tavoitteeseen pääsen, olen yli viisikymppinen sitten kun starttaan sadannelle maratonille.
Tulevana lauantaina 12.8. olen taas lähtöviivalla. Helsinki City Marathon on minulle kahdeksas maraton.
Olen varmaan aika tyypillinen pitkän matkan juoksija. Pikamatkoilla olen aina ollut tosi surkea. En ole koskaan osallistunut edes 10 kilometrin juoksuihin. 20 km on lyhyin matka, jolla olen kilpaillut. Lempimatkani on maraton. Puolimaratonejakin olen juossut useita, mutta tunnen, että maratonilla saa todella haastaa itsensä. Viimeksi kun juoksin puolimaratonin Turussa kuluvan vuoden heinäkuussa, minusta tuntui, että vasta kymmenen kilometrin jälkeen pääsin kunnolla vauhtiin. Maraton on sen verran pitkä matka, että siinä kerkiää hiukan tunnustella juoksuaan ja miettiä vauhdinjakoa.
Toivottavasti sää suosii Helsingissä tulevana lauantaina!
Kommentit
Lähetä kommentti