Siirry pääsisältöön

Taustaa

Aloitin juoksemisen joskus vuosituhannen vaihteessa. Lenkkeilyni ei ollut todellakaan kovin tavoitteellista. Hölkkäilin muutaman kilometrin lenkkejä ehkä pari kertaa viikossa.

Vähitellen alkoi mielessä kyteä haave maratonista. Kaupunkimaratonit olivat tuolloin muodissa. Tukholman maratonille seilasi Suomesta sadoittain juoksijoita. Minäkin unelmoin, että olisipa joskus hienoa juosta maraton Tukholmassa.

Kesällä 2006 sain päähäni, että ensi kesänä juoksen maratonin. Täyspitkän, ei mitään puolikasta. Kaipasin harrastukseen jotain tavoitetta, johon pyrkiä. Harjoittelin vuoden päivät ensimmäistä maratonia varten. Juoksin sen Turussa kesällä 2007. Paavo Nurmi maraton taittui aikaan 4.27.

Jäin välittömästi koukkuun. Seuraavana vuonna juoksin Helsinki City Marathonin aikaan 4.41. Juoksu oli tuskainen, ja aika on huonoin tähän mennessä.

Sitten tulikin monen vuoden tauko tavoitteelliseen juoksuharrastukseen. Maratonharjoittelu alkoi maistua puulta. Juoksin kerran tai kaksi kertaa viikossa, ja kilometrimäärät vähenivät huomattavasti. Aloin käydä enemmän salilla.

Välivuosiin mahtui myös kaksi raskautta ja kaksi synnytystä. Esikoinen syntyi vuonna 2009 ja kuopus 2013.


Toisen lapsen syntymän jälkeen juoksukipinä syttyi uudelleen. Lähdin lenkille viikko synnytyksen jälkeen. Aloin treenata puolimaratonia varten. Juoksin puolimaratonin Ruissalojuoksuissa syksyllä
2013, kun kuopus oli noin kahdeksan kuukauden ikäinen. Aika oli muistaakseni 2.02.

Treenasin into piukassa maratonille. Juoksin Tampere maratonin loppukesällä 2014 aikaan 4.01. Edellisestä maratonista olikin aikaa kuusi vuotta.

Mietin tuolloin, että yksi maraton vuodessa riittää. Kesällä 2015 juoksin Helsinki City Maratonilla ensimmäisen kerran alle neljän tunnin. Nettoaika oli 3.59. Kyseinen maraton oli vaikein kaikista tähän mennessä juoksemistani. Aurinko paistoi suoraan pilvettömältä taivaalta, ja lämpöasteet kipusivat hellelukemiin.

Viime vuonna toteutin pitkäaikaisen unelmani ja juoksin Tukholman maratonin (3.57). Juoksuinto sen kuin kasvoi ja ilmoittauduin vielä syysmaratonille. Vantaan maraton kulki aikaan 3.49, mikä on tähänastinen ennätykseni.

Kuluvana vuonna olen juossut Tukholmassa (3.57), ja haluaisin juosta tänä vuonna vielä kolme täyspitkää maratonia. Aion juosta jatkossa viisi maratonia vuodessa, kunnes olen juossut kaiken kaikkiaan sata maratonia. Jos tuohon tavoitteeseen pääsen, olen yli viisikymppinen sitten kun starttaan sadannelle maratonille.

Tulevana lauantaina 12.8. olen taas lähtöviivalla. Helsinki City Marathon on minulle kahdeksas maraton.


Olen varmaan aika tyypillinen pitkän matkan juoksija. Pikamatkoilla olen aina ollut tosi surkea. En ole koskaan osallistunut edes 10 kilometrin juoksuihin. 20 km on lyhyin matka, jolla olen kilpaillut. Lempimatkani on maraton. Puolimaratonejakin olen juossut useita, mutta tunnen, että maratonilla saa todella haastaa itsensä. Viimeksi kun juoksin puolimaratonin Turussa kuluvan vuoden heinäkuussa, minusta tuntui, että vasta kymmenen kilometrin jälkeen pääsin kunnolla vauhtiin. Maraton on sen verran pitkä matka, että siinä kerkiää hiukan tunnustella juoksuaan ja miettiä vauhdinjakoa.

Toivottavasti sää suosii Helsingissä tulevana lauantaina!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hikinen heinäkuu

Heinäkuu on hellekuu, sanotaan vanhassa lastenlaulussa. Totisesti tässä kuussa hiki on virrannut muutenkin kuin treenatessa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin olla vaan, silti on koko ajan hikinen ja nahkea olo. Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen, mitä kesääni kuuluu treenikuvioissa ja muillakin elämänalueilla. Alkukesällä tapahtui suuri muutos työrintamalla, kun vaihdoin työpaikasta toiseen. Aikaisempi työ oli päivätyötä arkisin, mutta uusi työ on kolmivuoroa. Arjen pyöritys vaatii väkisinkin hieman säätöä, koska puolisokin tekee kolmivuorotyötä. Isovanhempia on monesti tarvittu lastenkaitsijoiksi. Siihen hommaan he ovat onneksi suostuneet. Kolmivuorotyö on minulle tuttua jo aiemmastaan, joten en ole kärsinyt mistään sopeutumisvaikeuksista. Olen ollut oikeastaan todella tyytyväinen, koska vuorotyössä on paljon hyviä puolia. Treenit olen onnistunut sovittamaan yhteen työ- ja muun elämän kanssa melko vaivattomasti. Ainoa haitta on yövuorot, joita tosin en ole joutunut tekemään tän...

2018 juoksutapahtumat, muut kirmailut ja kuntoilut

Sairastuvalta päivää. En ole ollut yli kymmeneen vuoteen niin kipeä kuin tässä vuodenvaihteessa olin. Flunssakierteen päätteeksi tulehtui toinen poskiontelo ja molempiin silmiin pukkasi sidekalvontulehdus. Nyt popsin antibioottia ja tassuttelen kotona toipilaana. Edellisestä lenkistä on yli viikko. Juoksemisesta voin tällä hetkellä vain haaveilla - ja sen teenkin. Tässä nenäliinapinon keskellä niiskutellessa on hyvä luoda katse tulevaan treeni- ja kisakauteen. Olen jo päättänyt suurimman osan juoksutapahtumista, joihin aion osallistua. Muutamaan on jo ilmoittautuminen sisällä. Joitain on vielä auki. Tässä siis alkaneen vuoden suunnitelmat: Tammikuu: Peruskuntoilua. Juoksun kanssa otan maltillisemmin ja käyn vähän enemmän salilla. Lihaskuntoharjoittelua, jolla rakennan pohjaa kevättalven maratonharjoittelulle. Helmikuu: Maratonille valmistautuminen alkaa. Käytännössä treeni jatkuu muuten samanlaisena, mutta juoksuun enemmän terävyyttä ja kilometrejä. Pitkät lenkit venytän vähän...

Mitä juokseva ituhippi syö?

Ituja? No, nekin menettelee silloin tällöin, mutta aktiivisesti liikkuva vegaani tarvitsee vähän ravitsevampaa evästä. Pidän todella paljon ruuanlaitosta. Varovaisesti uskallan sanoa kokkausta jopa harrastuksekseni. Keräilen vegeruokakirjoja, seuraan vegaaniruokablogeja ja kokeilen usein jotain uusia ohjeita. En ole kuitenkaan mikään hifistelijä, joka pipertää keittiössä tuntitolkulla. Pääasiassa kokkailen aika helppoja, nopeita ja mutkattomia ruokia. Viikonloppuisin voi sitten panostaa vähän enemmän, jos ehtii ja jaksaa. Vapaapäivinä teen ruokaa vähän isompia satseja, joita sitten puputan pitkin viikkoa. Arkena ei aikataulut anna myöten siihen, että ryhtyisin työpäivän jälkeen tuusaamaan alusta alkaen esim. makaronilaatikkoa. Otan pakastimesta eineksiä tai lämmitän mikrossa jotain valmiiksi tehtyä ruokaa. En tarvitse kahta lämmintä ruokaa päivässä. Yksi lämmin ateria riittää, tavallisesti päivällinen. Lounaan kuittaan syömällä tuorepuuroa tai voileivän. Juomapuoli hoituu mukilli...