Siirry pääsisältöön

Tästä se alkaa

Mistä sain kipinän aloittaa oman blogin? Netti pursuaa juoksu- ja kuntoilublogeja. Onko minulla mitään uutta kortta tähän kekoon?

Olen seurannut jonkin aikaa suomenkielisiä juoksusivustoja ja -blogeja. Mielessä alkoi risteillä aiheita ja ideoita, joten lopulta päätin aloittaa ihan oman blogin. Kirjoittelen tänne harrastuksen vuoksi ja omaksi ilokseni, mutta toki minua ilahduttaa suuresti, jos joku löytää tiensä tänne ja jaksaa lukea sepustuksiani.

Olen kokopäivätyötä tekevä kahden lapsen äiti, jolla tekemistä riittää. Postausten tahti saattaa olla verkkainen. En ota siitä paineita. Pyrin muutenkin välttämään kaikenlaista paineiden ottamista.

Blogini keskittyy kuntoiluun, etenkin juoksuun. Olen luovuttanut sydämeni kestävyysjuoksulle. Postauksia juoksemisesta, maratoneista, kisoista, kehonhuollosta, levosta, ravinnosta jne. on siis tulossa paljon!

Olen ahminut muiden himourheilijoiden blogeista kisaraportteja, ja niitä aion itsekin varmasti naputella. En kuitenkaan aio kirjoittaa liuskakaupalla seikkaperäisiä jaarituksia, koska sellaisia en itsekään jaksa kyllästymättä lukea. Keskityn arvioimaan juoksutapahtumien järjestelyjen toimivuutta ja kisatunnelmaa.

En myöskään postaa viikottain, kuinka monta kilometriä olen juossut, millä sykkeillä ja millä vauhdeilla. En jaksa itsekään moisia juttuja lukea, saati kirjoittaa.

Olen ollut liki kaksi vuotta vegaani, joten varmasti kirjoittelen useammankin kerran aihepiiristä veganismi ja urheilu. En ole fanaatikko enkä edes ituhippi, vaikka blogin nimeksi valikoituikin Ituhippi juoksee. Nimeen sisältyy ripaus ironiaa; vegaanit kun usein mielletään ituhipeiksi ja porkkananpurijoiksi.

Kirjoituksiani saa vapaasti kommentoida, mutta luonnollisesti toivon, että asiallisella linjalla pysytään. Yhteyttä saa ottaa sähköpostilla, jos on kysyttävää. En mainosta mitään enkä postaa tyhjänpäiväisiä poseerauskuvia. Minua ei tavoita Facebookista eikä Instagramista, koska inhoan sosiaalista mediaa.

Lukekaa ja viihtykää!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hikinen heinäkuu

Heinäkuu on hellekuu, sanotaan vanhassa lastenlaulussa. Totisesti tässä kuussa hiki on virrannut muutenkin kuin treenatessa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin olla vaan, silti on koko ajan hikinen ja nahkea olo. Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen, mitä kesääni kuuluu treenikuvioissa ja muillakin elämänalueilla. Alkukesällä tapahtui suuri muutos työrintamalla, kun vaihdoin työpaikasta toiseen. Aikaisempi työ oli päivätyötä arkisin, mutta uusi työ on kolmivuoroa. Arjen pyöritys vaatii väkisinkin hieman säätöä, koska puolisokin tekee kolmivuorotyötä. Isovanhempia on monesti tarvittu lastenkaitsijoiksi. Siihen hommaan he ovat onneksi suostuneet. Kolmivuorotyö on minulle tuttua jo aiemmastaan, joten en ole kärsinyt mistään sopeutumisvaikeuksista. Olen ollut oikeastaan todella tyytyväinen, koska vuorotyössä on paljon hyviä puolia. Treenit olen onnistunut sovittamaan yhteen työ- ja muun elämän kanssa melko vaivattomasti. Ainoa haitta on yövuorot, joita tosin en ole joutunut tekemään tän...

2018 juoksutapahtumat, muut kirmailut ja kuntoilut

Sairastuvalta päivää. En ole ollut yli kymmeneen vuoteen niin kipeä kuin tässä vuodenvaihteessa olin. Flunssakierteen päätteeksi tulehtui toinen poskiontelo ja molempiin silmiin pukkasi sidekalvontulehdus. Nyt popsin antibioottia ja tassuttelen kotona toipilaana. Edellisestä lenkistä on yli viikko. Juoksemisesta voin tällä hetkellä vain haaveilla - ja sen teenkin. Tässä nenäliinapinon keskellä niiskutellessa on hyvä luoda katse tulevaan treeni- ja kisakauteen. Olen jo päättänyt suurimman osan juoksutapahtumista, joihin aion osallistua. Muutamaan on jo ilmoittautuminen sisällä. Joitain on vielä auki. Tässä siis alkaneen vuoden suunnitelmat: Tammikuu: Peruskuntoilua. Juoksun kanssa otan maltillisemmin ja käyn vähän enemmän salilla. Lihaskuntoharjoittelua, jolla rakennan pohjaa kevättalven maratonharjoittelulle. Helmikuu: Maratonille valmistautuminen alkaa. Käytännössä treeni jatkuu muuten samanlaisena, mutta juoksuun enemmän terävyyttä ja kilometrejä. Pitkät lenkit venytän vähän...

Mitä juokseva ituhippi syö?

Ituja? No, nekin menettelee silloin tällöin, mutta aktiivisesti liikkuva vegaani tarvitsee vähän ravitsevampaa evästä. Pidän todella paljon ruuanlaitosta. Varovaisesti uskallan sanoa kokkausta jopa harrastuksekseni. Keräilen vegeruokakirjoja, seuraan vegaaniruokablogeja ja kokeilen usein jotain uusia ohjeita. En ole kuitenkaan mikään hifistelijä, joka pipertää keittiössä tuntitolkulla. Pääasiassa kokkailen aika helppoja, nopeita ja mutkattomia ruokia. Viikonloppuisin voi sitten panostaa vähän enemmän, jos ehtii ja jaksaa. Vapaapäivinä teen ruokaa vähän isompia satseja, joita sitten puputan pitkin viikkoa. Arkena ei aikataulut anna myöten siihen, että ryhtyisin työpäivän jälkeen tuusaamaan alusta alkaen esim. makaronilaatikkoa. Otan pakastimesta eineksiä tai lämmitän mikrossa jotain valmiiksi tehtyä ruokaa. En tarvitse kahta lämmintä ruokaa päivässä. Yksi lämmin ateria riittää, tavallisesti päivällinen. Lounaan kuittaan syömällä tuorepuuroa tai voileivän. Juomapuoli hoituu mukilli...