Näin viime yönä unta, että lähdin juoksemaan maratonia pitkä iltapuku päällä ja korkkarit jalassa. Unessa aloin sitten ykskaks ihmetellä, miksi tällä tavalla pukeuduin juoksukisaan. Siinä tällingissä kaikenkarvaiset hupijuoksijatkin painelivat ohi ja kovaa.
Mielessäni työstän ja hitusen hermoilenkin huomista starttia kahdeksannelle maratonille. Sen takia maraton tunki viime yöllä uneenkin.
Henkisen valmistautumisen lisäksi olen himmannut treenaamistani pari viikkoa. Ja suoritin tankkauksen, jonka olen todennut itselleni sopivimmaksi: join mehuun sekoitettua maissimaltoa litran verran päivässä. Tankkauspäiviä olivat keskiviikko ja torstai. Maratonin aattona syön ihan tavallisesti, ehkä jopa vähän tavallista kevyemmin.
Kun tankkaan, syön tavallista enemmän hiilihydraatteja ja vältän huonosti sulavaa ruokaa. Runsasrasvaiset ruuat tekevät olon tönköksi ja runsaskuituiset taas sulavat hitaasti. Suosin vaaleaa leipää, pastaa, riisiä, nuudeleita ja hedelmiä. Juon paljon vettä.
Ennen yritin tankata syömällä. Siis yksinkertaisesti söin vaan isompia annoksia ja otin hiilaripitoisia välipaloja. Tästä seurasi raskas ja turpea olo. Joku toinen juoksija vinkkasi maltrodekstriinistä. Kokeilin sitä ja huomasin, että se sopii minulle paremmin. Ei enää raskasta oloa eikä hiilaripöhöä.
Tällä viikolla olen treenannut varsin kevyesti. Haluan juosta maratonin levänneenä ja kepeillä jaloilla. Treeniviikkoni on ollut tällainen:
maanantai: Kävin reippaalla 5 km kävelyllä. Illalla kävin urheiluhierojalla.
tiistai: Tein kevyen pk-lenkin, 10 km ja 60 min.
keskiviikko: Kävelin 5,5 km.
torstai: Työmatkapyöräily 30 km.
perjantai: Kävin kevyellä pk-lenkillä 5 km 30 min. Tein kolme rentoa kiihdytystä ja lisäksi loikkatreeniä. Kotona joogasin ja tein liikkuvuusharjoituksia puolisen tuntia.
Yleensä en käy lenkillä maratonia edeltävänä päivänä. Tänään tuntui kuitenkin siltä, että halusin jalkoihin vähän juoksutuntumaa huomista varten. Yritin pitää treenin todella kevyenä.
Huomenna on minun kolmas juoksuni Helsinki City Marathonilla. Kertaakaan ei ole sattunut siellä ihanteellista juoksusäätä vaan aina jotain äärimmäisyyksiä. Ensimmäisellä kerralla satoi vettä koko juoksun ajan. Toisella kerralla aurinko porotti, mittari näytti hellelukemia ja juoksu oli todellinen tuskien taival. Nyt kolmannella Helsingin-keikalla ennustetaan sekä sadetta (rajuja ukkoskuuroja) että hellettä. Elokuun sää on totisesti oikullinen pääkaupungissamme. Ensi vuonna tapahtuma siirtyy elokuulta toukokuulle, mikä taitaa olla viisas päätös.
Tsemppiä kaikille, jotka huomenna juoksevat HCM:lla!
Kommentit
Lähetä kommentti