Siirry pääsisältöön

Miniloma Vierumäellä: juoksua ja vähän muutakin

Kirjoitus EI sisällä kaupallista yhteistyötä.

Tänään totesin jälleen kerran, että pienikin katko arkeen antaa ihmeesti voimia. Palasin iltapäivällä Vierumäeltä. Vietin siellä kaksi yötä hotellissa. Miniloman tarkoitus oli saada pieni katko arkiseen puurtamiseen, keskittyä itsensä hoitamiseen, hemmotteluun ja kuntoiluun. Pieni breikki tuli totisesti tarpeeseen, koska olen tehnyt yli puoli vuotta töitä ilman lomaa. Ja kesälomaan on aikaa vielä neljä kuukautta.






Varasin paketin, johon kuului hotellimajoitus, aamiainen, yksi ohjattu liikuntatunti, ilmainen liikuntapaikkojen käyttö sekä rentouttava aromahieronta. Tämä maksoi 200 euroa ja hilut päälle. Hinta on todella kohtuullinen, kun ottaa huomioon, miten paljon Vierumäellä on tarjontaa. Paikka on aktiiviliikkujan paratiisi. Liikuntaa voi harrastaa todella monipuolisesti, koska alueelta löytyy muun muassa uimahalli, jäähalli, kaksi kuntosalia, monta kymmentä kilometriä latuja, tenniskentät ja vaikka mitä. Vaikea keksiä, mitä Vierumäellä ei voisi harrastaa.

Koska mahdollisuuksia on niin paljon, ajattelin kokeilla jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin testannut. Valitsin ohjatun TRX-tunnin. Ne mustakeltaiset kahvalliset narut ovat monelle tuttuja kuntosalilta. Nyt kun olen käynyt ohjatulla tunnilla, osaan liikkeet ja otan TRX:n osaksi omaa harjoitusohjelmaa. Tehokasta oman kehon painolla tehtävää treeniä.







Ensikertalaisena olin vähän hukassa Vierumäellä, koska alue on suuri ja hieman vaikeasti hahmotettava. Kartan kanssa suunnistamalla löysin kuitenkin helposti paikasta toiseen.

Valitsin tarkoituksella minilomani ajankohdan keskelle viikkoa, hiihtolomien jälkeen ja ennen pääsiäissesonkia. Hotellissa ja liikuntapaikoilla oli rauhallista, samoin luontopolulla. Jonoja ei ollut missään. Vilkuilin uteliaana muita hotellivieraita, ja väki näytti urheilulliselta. Moni näytti saapuneen lähinnä hiihtelemään.

Hotellissa palvelu oli ystävällistä. Huone oli tilava ja siisti. Hieronta oli ihanan rentouttavaa hemmottelua. Liikuntatunnilla ohjaus oli pätevää ja tsemppaavaa. Ravintolan ruoka oli jokseenkin perussettiä, mutta plussaa siitä, että kasvisvaihtoehtoja oli saatavilla, myös vegaanisia. Aamiaisbuffetin tarjonta oli keskitasoista. Ihmettelin sitä, että aamiaissalissa ei ollut asiakkaille sanomalehtiä. Yleensä niitä on joka hotellissa.

Vierumäellä liikuntatunnit pitää varata etukäteen verkosta varausjärjestelmän kautta. Jos jättää tulematta varatulle tunnille perumatta sitä ajoissa, saattaa tästä oharista tipahtaa lasku. Ilmeisesti Vierumäellä on kyllästytty siihen, että ihmiset varaavat jumppatunteja ja jättävät sitten tulematta. Olisi kuitenkin toivottavaa, että järjestelmää kehitettäisiin, koska varaussysteemi on tosi vaikeaselkoinen ja peruminen on tehty hirveän hankalaksi.

Vierumäelle on päästävä vielä uudestaan. Toivottavasti pääsen sinne treenaamaan tulevana kesänä. Hienot harjumaisemat ja järvet ovat ihan erinäköisiä kesän vehreydessä ja auringossa. Tällä reissulla sää ei suosinut, mutta eipä sen väliä. Kuntoilin sitten sisätiloissa enemmän.

Tässä vielä koosteena kolmen päivän treenit Vierumäellä:

keskiviikko 13.3. ilta: intervallitreeni juoksumatolla 5 km + liikkuvuus 20 min. koko treeni 55 min.

torstai 14.3. aamu: kahden tunnin rauhallinen kävelylenkki harjumaastossa.
                   ilta: lämmittelyä kuntopyörällä 10 min + pk juoksuradalla 5 km + ohjattu TRX-tunti.
                   koko treeni 1 h 25 min.

perjantai 15.3. aamu: vk hallissa radalla 6 km (5.17 min/km) + core-treeni 20 min + venyttelyt. koko treeni 55 min.




Sisähallissa on 200 metriä pitkä juoksurata. Ai että oli hienoa juosta radalla, kun on koko talven lenkkeillyt ulkona jäisillä ja muhkuraisilla teillä.



En keksi parempaa tapaa viettää omaa aikaa. Liikunta, varsinkin juoksu, tuulettaa päätä ja antaa virtaa. Nyt olo on energinen. Tämän miniloman voimalla jaksan kesälomaan asti!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näin minusta tuli ituhippi

Edellisessä postauksessa pohdiskelin sitä, voinko kutsua itseäni vegaaniksi, kun teen silloin tällöin ostopäätöksiä, joita puhdasoppinen vegaani ei tekisi. Sanan varsinaisessa merkityksessä en siis tosiaan ole vegaani, koska ostan ja käytän villaa, untuvaa ja nahkaa. Pyrin kuitenkin välttämään kulutuksessani kaikkea eläinperäistä. Kaksi vuotta sitten aloitin täysin vegaanisen ruokavalion. En syö lihaa, kananmunia, maitotuotteita enkä mitään muutakaan eläinkunnan tuotetta. Tässä postauksessa kerron omat perusteluni, miksi siirryin kohti vegaanista elämäntapaa. Palaan ensin ajassa taaksepäin. Olin nuori lukiolaistyttö, kun veganismi löysi tiensä Suomeen ja omassa koulussani muutama nuori ryhtyi vegaaniksi. Elettiin kai vuotta -96 tai -97. Ne muutamat lukion vegaaninuoret olivat kirjaimellisesti ituhippejä. Heille naureskeltiin ja heitä ivattiin, julkisesti ja selän takana. Erään kerran ituhippinuoret järjestivät hieman koomisen mielenosoituksen McDonald´sin edessä. En muista, mi

Finlandia Marathon 2017 - ei hintansa väärti

Eilen 16.9. juoksin kuluvan vuoden kolmannen maratonin Jyväskylässä. Kuten otsikosta voi päätellä, tapahtuma oli lievä pettymys. Reitti oli kokonaan asfalttipäällysteinen kevyen liikenteen väylä, Rantaraitti. Yksi kierros oli 10,55 km eli neljä kertaa kipaistiin Jyväsjärvi ympäri. Tykkäsin reitistä. Järjestäjä mainostaa reitin olevan kaunis ja tasainen, mikä pitääkin paikkansa. Ainoa tylsempi osuus on parin kilometrin pätkä kierroksen loppupäässä. Tuo pätkä juostiin Vaajakosken moottoritien varressa. Kyseinen pätkä tuntui puuduttavalta ja vähän raskaaltakin, koska piti juosta vastatuuleen. Tuttu selviytymispaketti oli mukana tälläkin kilpailureissulla: laastarit, särkylääke ja suolatabletit. Kisakeskukseen oli helppo löytää opasteiden ansiosta. Kaikki oli lähellä ja selkeästi merkitty: numeroiden jako, pukuhuoneet jne. Hallissa porukka istuskeli ja odotti starttia. Tunnelma oli jotenkin vaisu. Hetken istuskeltuani hoksasin, mistä vaisuus johtuu: ei ollut pirteitä juontajia,

Paavo Nurmi Marathon 2018

Kirjoitin kisaraportin Paavo Nurmelta heti juoksun jälkeisenä päivänä, mutta teksti unohtui luonnoslaatikkoon. En ottanut reissulta kuvia, joten menköön tämä teksti julkaisuun ilman kuvia, ja lähes kuukausi itse tapahtuman jälkeen.            * * * Jalat on kipeät, mutta mieli iloinen. Juoksin kahdennentoista maratonini aurinkoisessa Turussa. Vieläkin on niin huikea fiilis, että taatusti tämä juoksu jää muistoihin todellisena hyvän mielen maratonina. Turkuun on aina mukava tulla. Jokirannan maisemat ovat minulle hyvinkin tuttuja, koska asuin kaupungissa yhdeksän vuotta. Tänä viikonloppuna Turussa oli maratonin lisäksi muutakin happeningia: olutfestivaalit ja Turbaani-kaupunkifestarit. Turun traagisesta terrori-iskusta tuli kuluneeksi 18.8. päivälleen vuosi, minkä vuoksi oli järjestetty myös kaksi mielenosoitusta. Kun käppäilin linja-autoasemalta Puutorin ohi jokirannan suuntaan, en voinut olla huomaamatta, että jotain poikkeuksellista on tekeillä. Poliisiautoja kulki ohi jatkuval