Vettä vihmoo, raaka tuuli käy vasten naamaa ja pimeys nielee koko maiseman. Juoksukilometrit jäivät viime viikolla vähäisiksi, ja niin taitaa käydä myös kuluvalla viikolla. Totta puhuen motivaatio ei ole parhaimmillaan juuri nyt.
Niin paljon kuin juoksemista rakastankin, pakko tunnustaa, että aina ei innosta. Talvella joudun joskus melkein pakottamaan itseni lenkille. Lämmin kuntosali houkuttaa nytkin enemmän kuin jäätävä vesisade ja pikimustana kiiltelevä asfaltti.
Pitäisikö aloittaa juoksun lisäksi jokin muukin liikuntaharrastus? Tätä olen miettinyt jo pitemmän aikaa. Ajatuksissa ovat olleet muun muassa hiihto ja triathlon.
Moni aktiivijuoksija vähentää lenkkeilyä talvella ja siirtyy kokonaan tai osittain juoksijasta hiihtäjäksi. Itsekin olen haaveillut hiihdon aloittamisesta jo vuosia. Mihin se on sitten kosahtanut? No, kolmeen ongelmaan. Ensinnäkin: en osaa hiihtää. Olen hiihtänyt viimeksi 15 vuotta sitten, ja silloinkin vain todetakseni, että olipas tämä yllättävän vaikeaa. Pitäisi varmaan mennä jollekin hiihdon tekniikkakurssille.
Toiseksi: en omista suksia. Pari vuotta sitten menin urheiluliikkeeseen katselemaan suksipaketteja. Avulias nuori miesmyyjä tuli esittelemään niitä. En ymmärtänyt juuri mitään hänen puheestaan. Lähdin liikkeestä hämmentyneenä. Suksien ostamisesta on tehty rakettitiedettä. Antaa olla, oli päällimmäinen ajatukseni.
Kolmas ongelma on se, että eteläisen Suomen talvi ei häikäise optimaalisilla hiihto-olosuhteilla. Suurin osa talvesta on tihkusadetta, sumua, muutama aste plussan puolella. Pahimmillaan talvi voi olla niin leuto, että hiihtämään pääsee vain muutamana päivänä. Kannattaako ostaa monen sadan euron sukset ja hiihtokengät vain seisomaan varastoon?
Ajatus triathlonista on niin ikään kytenyt mielessä jo pitemmän aikaa. Olen tutustunut lajiin lähinnä hakemalla tietoa netistä. Lisäksi minulla on pari tuttavaa, jotka ovat hurahtaneet lajiin. Triathlonissa viehättää sen monipuolisuus. Juoksun lisäksi treenataan myös pyöräilyä ja uintia, unohtamatta lihaskuntoharjoittelua.
Olen lakannut hellimästä triathlon-haavetta. Syitä on monia. Liian kallista, liian aikaavievää ja liian hankalaa. En osaa uida vapaauintia, joten ihan ensialkuun minun pitäisi käydä vapaauinnin tekniikkakurssi. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä ilmoitinkin itseni sellaiselle. Kurssi oli täynnä, olin jollain epätoivoisella jonotussijalla - enkä mahtunut mukaan.
Triathlon on välineurheilua, ja välineet ovat kalliita. Luin kerran Hesarista jutun naisesta, joka oli hurahtanut lajiin ja käyttänyt kahden vuoden sisällä kaikkiin härpäkkeisiin yli 7 000 euroa.
Triathlonin harrastaminen veisi aivan taatusti vielä enemmän aikaa kuin minun nykyiset liikuntaharrastukseni. Aviomies tuskin innostuisi, kun olisin joka ilta uimahallilla, salilla, pyöräilemässä tai juoksemassa. "Olis kiva, että täällä sais joku muukin harrastaa kuin sinä", mies murisi, kun näki minun yhtenä päivänä selailevan triathlon-sivuja.
Onneksi on jotain, mistä minä ja puoliso olemme molemmat innostuneet. Löytyi yhteinen harrastus. Kiinnostuimme retkeilystä ja vaelluksesta. Ensi kesäksi suunnittelemme vaellusreissua Lappiin.
Retkeilyn aloittaminen on minulle tavallaan hyppy tuntemattomaan. En ole koskaan ollut partiossa. Olen täysin noviisi kaikissa erätouhuissa. En osaa sytyttää nuotiota enkä pystyttää telttaa. Telttaretkellä olen ollut viimeksi lapsena isän kanssa. Paljon on opeteltavaa. Mutta uskon, että sisulla ja sitkeällä opettelulla minustakin vielä tulee jonkin sortin eränkävijä.
En oikein jaksaisi odottaa kevään tuloa ja ensimmäisiä telttaretkiä. Kuva viime kesän päiväretkeltä Helvetinjärven kansallispuistosta.
Niin paljon kuin juoksemista rakastankin, pakko tunnustaa, että aina ei innosta. Talvella joudun joskus melkein pakottamaan itseni lenkille. Lämmin kuntosali houkuttaa nytkin enemmän kuin jäätävä vesisade ja pikimustana kiiltelevä asfaltti.
Pitäisikö aloittaa juoksun lisäksi jokin muukin liikuntaharrastus? Tätä olen miettinyt jo pitemmän aikaa. Ajatuksissa ovat olleet muun muassa hiihto ja triathlon.
Moni aktiivijuoksija vähentää lenkkeilyä talvella ja siirtyy kokonaan tai osittain juoksijasta hiihtäjäksi. Itsekin olen haaveillut hiihdon aloittamisesta jo vuosia. Mihin se on sitten kosahtanut? No, kolmeen ongelmaan. Ensinnäkin: en osaa hiihtää. Olen hiihtänyt viimeksi 15 vuotta sitten, ja silloinkin vain todetakseni, että olipas tämä yllättävän vaikeaa. Pitäisi varmaan mennä jollekin hiihdon tekniikkakurssille.
Toiseksi: en omista suksia. Pari vuotta sitten menin urheiluliikkeeseen katselemaan suksipaketteja. Avulias nuori miesmyyjä tuli esittelemään niitä. En ymmärtänyt juuri mitään hänen puheestaan. Lähdin liikkeestä hämmentyneenä. Suksien ostamisesta on tehty rakettitiedettä. Antaa olla, oli päällimmäinen ajatukseni.
Kolmas ongelma on se, että eteläisen Suomen talvi ei häikäise optimaalisilla hiihto-olosuhteilla. Suurin osa talvesta on tihkusadetta, sumua, muutama aste plussan puolella. Pahimmillaan talvi voi olla niin leuto, että hiihtämään pääsee vain muutamana päivänä. Kannattaako ostaa monen sadan euron sukset ja hiihtokengät vain seisomaan varastoon?
Ajatus triathlonista on niin ikään kytenyt mielessä jo pitemmän aikaa. Olen tutustunut lajiin lähinnä hakemalla tietoa netistä. Lisäksi minulla on pari tuttavaa, jotka ovat hurahtaneet lajiin. Triathlonissa viehättää sen monipuolisuus. Juoksun lisäksi treenataan myös pyöräilyä ja uintia, unohtamatta lihaskuntoharjoittelua.
Olen lakannut hellimästä triathlon-haavetta. Syitä on monia. Liian kallista, liian aikaavievää ja liian hankalaa. En osaa uida vapaauintia, joten ihan ensialkuun minun pitäisi käydä vapaauinnin tekniikkakurssi. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä ilmoitinkin itseni sellaiselle. Kurssi oli täynnä, olin jollain epätoivoisella jonotussijalla - enkä mahtunut mukaan.
Triathlon on välineurheilua, ja välineet ovat kalliita. Luin kerran Hesarista jutun naisesta, joka oli hurahtanut lajiin ja käyttänyt kahden vuoden sisällä kaikkiin härpäkkeisiin yli 7 000 euroa.
Triathlonin harrastaminen veisi aivan taatusti vielä enemmän aikaa kuin minun nykyiset liikuntaharrastukseni. Aviomies tuskin innostuisi, kun olisin joka ilta uimahallilla, salilla, pyöräilemässä tai juoksemassa. "Olis kiva, että täällä sais joku muukin harrastaa kuin sinä", mies murisi, kun näki minun yhtenä päivänä selailevan triathlon-sivuja.
Onneksi on jotain, mistä minä ja puoliso olemme molemmat innostuneet. Löytyi yhteinen harrastus. Kiinnostuimme retkeilystä ja vaelluksesta. Ensi kesäksi suunnittelemme vaellusreissua Lappiin.
Retkeilyn aloittaminen on minulle tavallaan hyppy tuntemattomaan. En ole koskaan ollut partiossa. Olen täysin noviisi kaikissa erätouhuissa. En osaa sytyttää nuotiota enkä pystyttää telttaa. Telttaretkellä olen ollut viimeksi lapsena isän kanssa. Paljon on opeteltavaa. Mutta uskon, että sisulla ja sitkeällä opettelulla minustakin vielä tulee jonkin sortin eränkävijä.
En oikein jaksaisi odottaa kevään tuloa ja ensimmäisiä telttaretkiä. Kuva viime kesän päiväretkeltä Helvetinjärven kansallispuistosta.
Kyllä vaeltamisestakin saa aikaiseksi kalliin harrastuksen, jos erehtyy hankkimaan varusteet viimeisen päälle, tai haluaa vaellella muuallakin kuin kulutetuimmmilla reiteillä kesäaikaan. Mutta pärjää metsässä tai tunturissa vähemmälläkin varusteurheilulla, ja oikeastaan ainoat ehdottomasti tarvittavat taidot ovat kartanlukutaito ja terve maalaisjärki. Kannattaa se telttakin toki opetella pystyttämään kotioloissa. :)
VastaaPoistaHei vain, löysin blogiisi jotain kautta kun etsiskelin juoksemista käsitteleviä kirjoituksia. Oma juoksuharrastukseni tosin on hyvin alussa, sain vasta hankittua sopivat kengät. Omat haaveet ja tavoitteet eivät suinkaan ole sen vähäisemmät, kuin maastojuoksun ja maastossa yöpymisen yhdistäminen, joskus hamassa tulevaisuudessa.
Moi! Kiitos kommentista. Aivan totta. Aloittelevana retkeilijänä minulle tuli vähän yllätyksenä se, miten paljon kaikki kamppeet maksaa. Olen saanut niihin upotettua jo nyt sievoisen summan, vaikka en ole käynyt vielä ensimmäiselläkään vaelluksella. Tässä talven mittaan on hyvää aikaa kerryttää retkeilyvarustearsenaalia...
VastaaPoistaAlkuinvestoinnit tulee maksamaan aika lailla, mutta olen satsannut laatuuun ja odotan, että varusteet kestävät 10-15 vuotta, ehkä pitempäänkin minun käyttömäärilläni.
Niin ja tsemppiä sinulle juoksuharrastuksen aloittamiseen, Uniomena!
Poista