Siirry pääsisältöön

Peruskuntokaudelle

Juoksukisakausi päättyi minun osaltani viime kuussa Kankaanpään maratoniin. Niin paljon kuin nautinkin juoksutapahtumissa ravaamisesta, oli jotenkin helpottavaa jättää kisoissa ramppaaminen vähäksi aikaa. Olen laskeutunut peruskuntokaudelle. Jotkut kutsuvat tätä vaihetta myös ylimenokaudeksi.

Peruskuntokausi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että en treenaa yhtä rankasti ja tavoitteellisesti kuin kisakaudella. Otan harjoittelun rennommin. Pitkät lenkit juoksen talvella lyhyempinä, koska en erityisemmin rakasta talvijuoksua. Talven pitkä lenkki on minulla 12-15 km tavallisesti. Harvoin juoksen 20 km tai sitä pidempää lenkkiä. Pyrin juoksemaan pitkän lenkin joka viikko, mutta karmean kelin tai muun esteen takia väli voi olla 2-3 viikkoa.

Juoksun kannalta erityisen kamalaa aikaa on kevättalven jää- loskakelit. Tulee mieleen eräs lenkki vuosia sitten, kun vielä Turussa asuessani kahlasin jokirannassa Turun linnan suuntaan jääkylmässä sohjossa, joka ylsi nilkkoihin asti ja kasteli lenkkarit sekä sukat läpikotaisin. Koska nuo kevättalven kelit ovat niin vastenmielisiä, korvaan usein juoksutreenin käymällä spinningissä tai juoksen matolla.

Peruskuntokaudella on hauskaa muistella menneen kauden tapahtumia ja suunnitella tulevan kauden kisoja. Olen laatinut itselleni treeniohjelman marras-, joulu- ja tammikuulle. Tarkoitus ei ole tehdä paljon raskaita ja kuluttavia treenejä vaan päästää keho vähän lepäämään ja palautumaan. Tavoitteena on saavutetun kunnon ylläpitäminen, ei niinkään kehittäminen.

Peruskuntojakson treeniohjelmani näyttää tältä:

- normiviikolla 5-6 treeniä, palauttavalla viikolla 3-4
- 3 normiviikkoa putkeen, joka 4. viikko on palauttava, kevyempi viikko
- pitkä lenkki joka viikko (lenkin pituus 12-20 km)
- 1 vk-lenkki joka viikko (5-10 km)
- intervallitreeni kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa
- kuntosalille kaksi kertaa viikossa
- huonoilla keleillä juoksua matolla tai spinning korvaavana harjoituksena


Tätä ohjelmaa seurailen tammikuun loppuun asti. Helmikuussa aloitan valmistautumisen maratonille. Kilpailukausi alkaa ensi vuoden huhtikuussa Krakovan maratonilla.

Edellinen kausi päättyi juuri, mutta olen jo aikalailla päättänyt, mihin juoksutapahtumiin ensi vuonna osallistun. Muutamaan olen jo ilmoittautunutkin. Huhtikuussa starttaan Puolassa Krakovan maratonille, toukokuussa Oulun Terwamaratonille, elokuussa on vuorossa Turussa Paavo Nurmi maraton. Pari tapahtumaa on vielä auki. Ainakin haluaisin päästä kokeilemaan, millaisiin vauhteihin pääsen maantiekympillä. En ole vieläkään osallistunut kertaakaan 10 km kilpailuun.

Tulevalle vuodelle minulla on muitakin suunnitelmia kuin reissata juoksukisasta toiseen. Niistä suunnitelmista lisää vaikka seuraavassa postauksessa.


                                Marraskuun pimeä ja tihkusateinen ilta kutsuu ituhippijuoksijaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kisakauden avaus ja muuta keväthöpinää

Kevät! Vihdoinkin. Huomaan, miten lisääntyvä valon määrä vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Tunnen oloni energiseksi ja aikaansaavaksi. En ole niitä, jotka potevat kevätväsymystä. Päinvastoin. Olen saanut auringosta niin vahvan piristysruiskeen, että aloitin kotona suursiivouksen. Kaappien nuohous on vasta aluillaan, mutta ei ole tarkoituskaan suorittaa koko urakkaa yhdessä tai kahdessa päivässä. Treenikin kulkee mainiosti. En ole päässyt sellaisiin kilometrimääriin, kuin olisin toivonut, mutta mitäpä tuosta. Nyt se paras juoksukausi oikeastaan vasta alkaa, kun kadut on siivottu sepelistä. Lenkkari pääsee taas rullaamaan tasaista juoksubaanaa. Tavoitteeni on lisätä kevään aikana ja alkukesällä kilometrimääriä niin, että viikossa niitä kertyisi n. 80, kevyenä viikkona 50-60. Odotan kovasti pääsiäistä. Sain kokonaiset seitsemän päivää vapaata putkeen, mikä tuntuu suorastaan ylellisyydeltä. Aion viettää pääsiäisen pyhät perheen kesken. Puolisokin on vapaalla, joten kerrankin meillä ...

Hyppy tuntemattomaan

Vettä vihmoo, raaka tuuli käy vasten naamaa ja pimeys nielee koko maiseman. Juoksukilometrit jäivät viime viikolla vähäisiksi, ja niin taitaa käydä myös kuluvalla viikolla. Totta puhuen motivaatio ei ole parhaimmillaan juuri nyt. Niin paljon kuin juoksemista rakastankin, pakko tunnustaa, että aina ei innosta. Talvella joudun joskus melkein pakottamaan itseni lenkille. Lämmin kuntosali houkuttaa nytkin enemmän kuin jäätävä vesisade ja pikimustana kiiltelevä asfaltti. Pitäisikö aloittaa juoksun lisäksi jokin muukin liikuntaharrastus? Tätä olen miettinyt jo pitemmän aikaa. Ajatuksissa ovat olleet muun muassa hiihto ja triathlon. Moni aktiivijuoksija vähentää lenkkeilyä talvella ja siirtyy kokonaan tai osittain juoksijasta hiihtäjäksi. Itsekin olen haaveillut hiihdon aloittamisesta jo vuosia. Mihin se on sitten kosahtanut? No, kolmeen ongelmaan. Ensinnäkin: en osaa hiihtää. Olen hiihtänyt viimeksi 15 vuotta sitten, ja silloinkin vain todetakseni, että olipas tämä yllättävän vaikeaa. ...

Mitä juokseva ituhippi syö?

Ituja? No, nekin menettelee silloin tällöin, mutta aktiivisesti liikkuva vegaani tarvitsee vähän ravitsevampaa evästä. Pidän todella paljon ruuanlaitosta. Varovaisesti uskallan sanoa kokkausta jopa harrastuksekseni. Keräilen vegeruokakirjoja, seuraan vegaaniruokablogeja ja kokeilen usein jotain uusia ohjeita. En ole kuitenkaan mikään hifistelijä, joka pipertää keittiössä tuntitolkulla. Pääasiassa kokkailen aika helppoja, nopeita ja mutkattomia ruokia. Viikonloppuisin voi sitten panostaa vähän enemmän, jos ehtii ja jaksaa. Vapaapäivinä teen ruokaa vähän isompia satseja, joita sitten puputan pitkin viikkoa. Arkena ei aikataulut anna myöten siihen, että ryhtyisin työpäivän jälkeen tuusaamaan alusta alkaen esim. makaronilaatikkoa. Otan pakastimesta eineksiä tai lämmitän mikrossa jotain valmiiksi tehtyä ruokaa. En tarvitse kahta lämmintä ruokaa päivässä. Yksi lämmin ateria riittää, tavallisesti päivällinen. Lounaan kuittaan syömällä tuorepuuroa tai voileivän. Juomapuoli hoituu mukilli...