Siirry pääsisältöön

Peruskuntokaudelle

Juoksukisakausi päättyi minun osaltani viime kuussa Kankaanpään maratoniin. Niin paljon kuin nautinkin juoksutapahtumissa ravaamisesta, oli jotenkin helpottavaa jättää kisoissa ramppaaminen vähäksi aikaa. Olen laskeutunut peruskuntokaudelle. Jotkut kutsuvat tätä vaihetta myös ylimenokaudeksi.

Peruskuntokausi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että en treenaa yhtä rankasti ja tavoitteellisesti kuin kisakaudella. Otan harjoittelun rennommin. Pitkät lenkit juoksen talvella lyhyempinä, koska en erityisemmin rakasta talvijuoksua. Talven pitkä lenkki on minulla 12-15 km tavallisesti. Harvoin juoksen 20 km tai sitä pidempää lenkkiä. Pyrin juoksemaan pitkän lenkin joka viikko, mutta karmean kelin tai muun esteen takia väli voi olla 2-3 viikkoa.

Juoksun kannalta erityisen kamalaa aikaa on kevättalven jää- loskakelit. Tulee mieleen eräs lenkki vuosia sitten, kun vielä Turussa asuessani kahlasin jokirannassa Turun linnan suuntaan jääkylmässä sohjossa, joka ylsi nilkkoihin asti ja kasteli lenkkarit sekä sukat läpikotaisin. Koska nuo kevättalven kelit ovat niin vastenmielisiä, korvaan usein juoksutreenin käymällä spinningissä tai juoksen matolla.

Peruskuntokaudella on hauskaa muistella menneen kauden tapahtumia ja suunnitella tulevan kauden kisoja. Olen laatinut itselleni treeniohjelman marras-, joulu- ja tammikuulle. Tarkoitus ei ole tehdä paljon raskaita ja kuluttavia treenejä vaan päästää keho vähän lepäämään ja palautumaan. Tavoitteena on saavutetun kunnon ylläpitäminen, ei niinkään kehittäminen.

Peruskuntojakson treeniohjelmani näyttää tältä:

- normiviikolla 5-6 treeniä, palauttavalla viikolla 3-4
- 3 normiviikkoa putkeen, joka 4. viikko on palauttava, kevyempi viikko
- pitkä lenkki joka viikko (lenkin pituus 12-20 km)
- 1 vk-lenkki joka viikko (5-10 km)
- intervallitreeni kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa
- kuntosalille kaksi kertaa viikossa
- huonoilla keleillä juoksua matolla tai spinning korvaavana harjoituksena


Tätä ohjelmaa seurailen tammikuun loppuun asti. Helmikuussa aloitan valmistautumisen maratonille. Kilpailukausi alkaa ensi vuoden huhtikuussa Krakovan maratonilla.

Edellinen kausi päättyi juuri, mutta olen jo aikalailla päättänyt, mihin juoksutapahtumiin ensi vuonna osallistun. Muutamaan olen jo ilmoittautunutkin. Huhtikuussa starttaan Puolassa Krakovan maratonille, toukokuussa Oulun Terwamaratonille, elokuussa on vuorossa Turussa Paavo Nurmi maraton. Pari tapahtumaa on vielä auki. Ainakin haluaisin päästä kokeilemaan, millaisiin vauhteihin pääsen maantiekympillä. En ole vieläkään osallistunut kertaakaan 10 km kilpailuun.

Tulevalle vuodelle minulla on muitakin suunnitelmia kuin reissata juoksukisasta toiseen. Niistä suunnitelmista lisää vaikka seuraavassa postauksessa.


                                Marraskuun pimeä ja tihkusateinen ilta kutsuu ituhippijuoksijaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hikinen heinäkuu

Heinäkuu on hellekuu, sanotaan vanhassa lastenlaulussa. Totisesti tässä kuussa hiki on virrannut muutenkin kuin treenatessa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin olla vaan, silti on koko ajan hikinen ja nahkea olo. Tässä postauksessa ajattelin koota yhteen, mitä kesääni kuuluu treenikuvioissa ja muillakin elämänalueilla. Alkukesällä tapahtui suuri muutos työrintamalla, kun vaihdoin työpaikasta toiseen. Aikaisempi työ oli päivätyötä arkisin, mutta uusi työ on kolmivuoroa. Arjen pyöritys vaatii väkisinkin hieman säätöä, koska puolisokin tekee kolmivuorotyötä. Isovanhempia on monesti tarvittu lastenkaitsijoiksi. Siihen hommaan he ovat onneksi suostuneet. Kolmivuorotyö on minulle tuttua jo aiemmastaan, joten en ole kärsinyt mistään sopeutumisvaikeuksista. Olen ollut oikeastaan todella tyytyväinen, koska vuorotyössä on paljon hyviä puolia. Treenit olen onnistunut sovittamaan yhteen työ- ja muun elämän kanssa melko vaivattomasti. Ainoa haitta on yövuorot, joita tosin en ole joutunut tekemään tän...

2018 juoksutapahtumat, muut kirmailut ja kuntoilut

Sairastuvalta päivää. En ole ollut yli kymmeneen vuoteen niin kipeä kuin tässä vuodenvaihteessa olin. Flunssakierteen päätteeksi tulehtui toinen poskiontelo ja molempiin silmiin pukkasi sidekalvontulehdus. Nyt popsin antibioottia ja tassuttelen kotona toipilaana. Edellisestä lenkistä on yli viikko. Juoksemisesta voin tällä hetkellä vain haaveilla - ja sen teenkin. Tässä nenäliinapinon keskellä niiskutellessa on hyvä luoda katse tulevaan treeni- ja kisakauteen. Olen jo päättänyt suurimman osan juoksutapahtumista, joihin aion osallistua. Muutamaan on jo ilmoittautuminen sisällä. Joitain on vielä auki. Tässä siis alkaneen vuoden suunnitelmat: Tammikuu: Peruskuntoilua. Juoksun kanssa otan maltillisemmin ja käyn vähän enemmän salilla. Lihaskuntoharjoittelua, jolla rakennan pohjaa kevättalven maratonharjoittelulle. Helmikuu: Maratonille valmistautuminen alkaa. Käytännössä treeni jatkuu muuten samanlaisena, mutta juoksuun enemmän terävyyttä ja kilometrejä. Pitkät lenkit venytän vähän...

Mitä juokseva ituhippi syö?

Ituja? No, nekin menettelee silloin tällöin, mutta aktiivisesti liikkuva vegaani tarvitsee vähän ravitsevampaa evästä. Pidän todella paljon ruuanlaitosta. Varovaisesti uskallan sanoa kokkausta jopa harrastuksekseni. Keräilen vegeruokakirjoja, seuraan vegaaniruokablogeja ja kokeilen usein jotain uusia ohjeita. En ole kuitenkaan mikään hifistelijä, joka pipertää keittiössä tuntitolkulla. Pääasiassa kokkailen aika helppoja, nopeita ja mutkattomia ruokia. Viikonloppuisin voi sitten panostaa vähän enemmän, jos ehtii ja jaksaa. Vapaapäivinä teen ruokaa vähän isompia satseja, joita sitten puputan pitkin viikkoa. Arkena ei aikataulut anna myöten siihen, että ryhtyisin työpäivän jälkeen tuusaamaan alusta alkaen esim. makaronilaatikkoa. Otan pakastimesta eineksiä tai lämmitän mikrossa jotain valmiiksi tehtyä ruokaa. En tarvitse kahta lämmintä ruokaa päivässä. Yksi lämmin ateria riittää, tavallisesti päivällinen. Lounaan kuittaan syömällä tuorepuuroa tai voileivän. Juomapuoli hoituu mukilli...