Siirry pääsisältöön

2018 juoksutapahtumat, muut kirmailut ja kuntoilut

Sairastuvalta päivää. En ole ollut yli kymmeneen vuoteen niin kipeä kuin tässä vuodenvaihteessa olin. Flunssakierteen päätteeksi tulehtui toinen poskiontelo ja molempiin silmiin pukkasi sidekalvontulehdus. Nyt popsin antibioottia ja tassuttelen kotona toipilaana. Edellisestä lenkistä on yli viikko.

Juoksemisesta voin tällä hetkellä vain haaveilla - ja sen teenkin. Tässä nenäliinapinon keskellä niiskutellessa on hyvä luoda katse tulevaan treeni- ja kisakauteen. Olen jo päättänyt suurimman osan juoksutapahtumista, joihin aion osallistua. Muutamaan on jo ilmoittautuminen sisällä. Joitain on vielä auki.

Tässä siis alkaneen vuoden suunnitelmat:


Tammikuu: Peruskuntoilua. Juoksun kanssa otan maltillisemmin ja käyn vähän enemmän salilla. Lihaskuntoharjoittelua, jolla rakennan pohjaa kevättalven maratonharjoittelulle.

Helmikuu: Maratonille valmistautuminen alkaa. Käytännössä treeni jatkuu muuten samanlaisena, mutta juoksuun enemmän terävyyttä ja kilometrejä. Pitkät lenkit venytän vähän pidemmiksi.

Maaliskuu: Samanlaista treeniä kuin helmikuussa.

Huhtikuu: Krakovan maraton 22.4.
Lähden Välimatkat Oy:n järjestämälle maratonmatkalle Puolaan. Reissu kestää neljä päivää. Krakova on hieno, historiallinen kaupunki. Matka tulee olemaan kevään kohokohta!

Toukokuu: Suunnitelmissa on lähteä puolison kanssa viikonlopuksi retkeilemään jonnekin, luultavasti Seitsemisen tai Helvetinjärven kansallispuistoon. Tarkoitus on totutella patikointiin rinkka selässä ja vähän testailla varusteita.

20.5. Pyynikkijuoksu. En ole vielä päättänyt, osallistunko. Pyynikin rinteillä kirmailusta on tullut jo kevään traditio. Luultavasti osallistun.

26.5. Terwamaraton, Oulu. Tähän juoksutapahtumaan ilmoittauduin hetken mielijohteesta. Oikeastaan syy oli lähinnä se, että olen kolunnut eteläisen Suomen juoksukisoja. Joskus voisi käydä muuallakin.






Kesäkuu: Ei juoksutapahtumia. Suunnitelmissa on vaellus Pallakselta Hettaan yhdessä aviomiehen kanssa.

Heinäkuu: Ei juoksutapahtumia. Tavoitteellista treeniä aion pitää yllä koko kesän.

Erätouhuja viikonloppureissujen tai päiväretkien muodossa, jos vain mahdollista.

Elokuu: 18.8. Paavo Nurmi maraton.

Syyskuu: 15.9. Tampere Puolimaraton.

Lokakuu: Joku maraton olisi hienoa juosta vielä loppusyksyllä. Ehkä Vantaalla? Tämä on vielä auki.

Puolison kanssa retkeilykauden päätösreissu, jos vaan saadaan lastenhoito järjestettyä.

Marras-joulukuu: Peruskuntokaudelle.




Viime vuonna kaavailin sellaista, että olisin juossut viisi maratonia tänä vuonna. Määrä tipahti nyt kuitenkin neljään. Selkein syy on, että innostuin erätouhuista. Koska vaelluksille ja retkille pitää jäädä aikaa, en voi täyttää kalenteria jouksukisoilla. Näiden nykyistenkin toteuttamisessa on epävarmuustekijöitä, kuten lastenhoitojärjestelyt. En voi säntäillä joka viikonloppu omissa harrastuksissani, koska aviomies on hyvin suurella todennäköisyydellä jatkossa vuorotöissä.

Näitä suunnitelmia on hauska tehdä, mutta samalla on viisasta pitää mielessä, että koskaan ei tiedä, mitä tässä elämässä tapahtuu. Yksi vamma, tapaturma tai sairaus voi kaataa kaikki vuoden kuntoilut ja kilpailut. En pidä juoksemista itsestäänselvyytenä. Voin vain toivoa, että saan edelleen nauttia liikunnasta kuten ennenkin.

Toivotan kaikille liikunnan iloa ja onnistumisen hetkiä vuoteen 2018!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näin minusta tuli ituhippi

Edellisessä postauksessa pohdiskelin sitä, voinko kutsua itseäni vegaaniksi, kun teen silloin tällöin ostopäätöksiä, joita puhdasoppinen vegaani ei tekisi. Sanan varsinaisessa merkityksessä en siis tosiaan ole vegaani, koska ostan ja käytän villaa, untuvaa ja nahkaa. Pyrin kuitenkin välttämään kulutuksessani kaikkea eläinperäistä. Kaksi vuotta sitten aloitin täysin vegaanisen ruokavalion. En syö lihaa, kananmunia, maitotuotteita enkä mitään muutakaan eläinkunnan tuotetta. Tässä postauksessa kerron omat perusteluni, miksi siirryin kohti vegaanista elämäntapaa. Palaan ensin ajassa taaksepäin. Olin nuori lukiolaistyttö, kun veganismi löysi tiensä Suomeen ja omassa koulussani muutama nuori ryhtyi vegaaniksi. Elettiin kai vuotta -96 tai -97. Ne muutamat lukion vegaaninuoret olivat kirjaimellisesti ituhippejä. Heille naureskeltiin ja heitä ivattiin, julkisesti ja selän takana. Erään kerran ituhippinuoret järjestivät hieman koomisen mielenosoituksen McDonald´sin edessä. En muista, mi

Finlandia Marathon 2017 - ei hintansa väärti

Eilen 16.9. juoksin kuluvan vuoden kolmannen maratonin Jyväskylässä. Kuten otsikosta voi päätellä, tapahtuma oli lievä pettymys. Reitti oli kokonaan asfalttipäällysteinen kevyen liikenteen väylä, Rantaraitti. Yksi kierros oli 10,55 km eli neljä kertaa kipaistiin Jyväsjärvi ympäri. Tykkäsin reitistä. Järjestäjä mainostaa reitin olevan kaunis ja tasainen, mikä pitääkin paikkansa. Ainoa tylsempi osuus on parin kilometrin pätkä kierroksen loppupäässä. Tuo pätkä juostiin Vaajakosken moottoritien varressa. Kyseinen pätkä tuntui puuduttavalta ja vähän raskaaltakin, koska piti juosta vastatuuleen. Tuttu selviytymispaketti oli mukana tälläkin kilpailureissulla: laastarit, särkylääke ja suolatabletit. Kisakeskukseen oli helppo löytää opasteiden ansiosta. Kaikki oli lähellä ja selkeästi merkitty: numeroiden jako, pukuhuoneet jne. Hallissa porukka istuskeli ja odotti starttia. Tunnelma oli jotenkin vaisu. Hetken istuskeltuani hoksasin, mistä vaisuus johtuu: ei ollut pirteitä juontajia,

Paavo Nurmi Marathon 2018

Kirjoitin kisaraportin Paavo Nurmelta heti juoksun jälkeisenä päivänä, mutta teksti unohtui luonnoslaatikkoon. En ottanut reissulta kuvia, joten menköön tämä teksti julkaisuun ilman kuvia, ja lähes kuukausi itse tapahtuman jälkeen.            * * * Jalat on kipeät, mutta mieli iloinen. Juoksin kahdennentoista maratonini aurinkoisessa Turussa. Vieläkin on niin huikea fiilis, että taatusti tämä juoksu jää muistoihin todellisena hyvän mielen maratonina. Turkuun on aina mukava tulla. Jokirannan maisemat ovat minulle hyvinkin tuttuja, koska asuin kaupungissa yhdeksän vuotta. Tänä viikonloppuna Turussa oli maratonin lisäksi muutakin happeningia: olutfestivaalit ja Turbaani-kaupunkifestarit. Turun traagisesta terrori-iskusta tuli kuluneeksi 18.8. päivälleen vuosi, minkä vuoksi oli järjestetty myös kaksi mielenosoitusta. Kun käppäilin linja-autoasemalta Puutorin ohi jokirannan suuntaan, en voinut olla huomaamatta, että jotain poikkeuksellista on tekeillä. Poliisiautoja kulki ohi jatkuval