Ituhippi juoksee

Pohdin aika usein, mikä motivoi minua juoksemaan. Motivaatiotekijöitä on useita. Jokaisesta voisi varmaan kirjoittaa ihan oman postauksen. Ajattelin tällä kertaa ruotia ennätysten jahtaamista. Kuvittelin todella pitkään, että en ole kilpailuhenkinen ihminen enkä näin ollen myöskään mikään urheilijatyyppi. Oikeastaan vasta sitten kun huomasin, että saan vähitellen parempia tuloksia, oli pakko tunnustaa, että minussakin piilee kilpailuhenki ja ennätysten himo. Haluan, että tuloslistassa nimeni on siellä paremmalla puolella eikä häntäpäässä. Muutama vuosi sitten tavoittelin neljän tunnin alitusta maratonilla. Neljä tuntia alittui ensimmäisen kerran vuonna 2015 HCM:lla. Sitten asetin pitkän tähtäimen tavoitteeksi 3.45 ajan maratonilla. Entäs sitten jos tai kun joskus pääsen tuohon tavoitteeseen? Mikä on seuraava tavoite? 3.30? Olenko koskaan tyytyväinen? Ennätysjahti tuo harjoitteluun ryhtiä ja kisoihin fiilistä, vähän jännitystäkin. Toisaalta ennätyksen perässä juokseminen voi aiheu...

Eilen 16.9. juoksin kuluvan vuoden kolmannen maratonin Jyväskylässä. Kuten otsikosta voi päätellä, tapahtuma oli lievä pettymys. Reitti oli kokonaan asfalttipäällysteinen kevyen liikenteen väylä, Rantaraitti. Yksi kierros oli 10,55 km eli neljä kertaa kipaistiin Jyväsjärvi ympäri. Tykkäsin reitistä. Järjestäjä mainostaa reitin olevan kaunis ja tasainen, mikä pitääkin paikkansa. Ainoa tylsempi osuus on parin kilometrin pätkä kierroksen loppupäässä. Tuo pätkä juostiin Vaajakosken moottoritien varressa. Kyseinen pätkä tuntui puuduttavalta ja vähän raskaaltakin, koska piti juosta vastatuuleen. Tuttu selviytymispaketti oli mukana tälläkin kilpailureissulla: laastarit, särkylääke ja suolatabletit. Kisakeskukseen oli helppo löytää opasteiden ansiosta. Kaikki oli lähellä ja selkeästi merkitty: numeroiden jako, pukuhuoneet jne. Hallissa porukka istuskeli ja odotti starttia. Tunnelma oli jotenkin vaisu. Hetken istuskeltuani hoksasin, mistä vaisuus johtuu: ei ollut pirteitä juontajia, ...

On ollut sen verran kiireistä, että blogikirjoittelu on ollut hetken tauolla. Blogini kärsi tovin lastentaudeista, jotka paransin vaihtamalla vanhentuneen tekniikan uuteen (suomeksi sanottuna ostin uuden tietokoneen). Alkava bloggaajan urani ei suinkaan kosahda teknisiin ongelmiin. Sain ne onneksi selätettyä, ja sain lisättyä tänne jopa kuvia. Wohoo. Melkoinen saavutus tällaiselta tekniikan epäihmelapselta. Tällä hetkellä valmistaudun lauantain 16.9. Finlandia maratonille. Ensimmäistä kertaa juoksen Jyväskylässä. Tämän vuoden kolmas maraton ja elämäni yhdeksäs. Jyväskylän kisasta lähden hakemaan uutta ennätystä. Yritän kipittää aikaan 3.45, jonka olen asettanut tämän vuoden tavoitteeksi. Olkoon sää suopeampi kuin edellisellä maratonilla, jonka kohtaloksi koitua osua samalle päivälle Kiira-myrskyn kanssa. Hellettä ja rajumyrskyä tuskin saadaan Jyväskylässä syyskuun puolivälissä.