Siirry pääsisältöön

Peruskuntokaudelle

Juoksukisakausi päättyi minun osaltani viime kuussa Kankaanpään maratoniin. Niin paljon kuin nautinkin juoksutapahtumissa ravaamisesta, oli jotenkin helpottavaa jättää kisoissa ramppaaminen vähäksi aikaa. Olen laskeutunut peruskuntokaudelle. Jotkut kutsuvat tätä vaihetta myös ylimenokaudeksi.

Peruskuntokausi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että en treenaa yhtä rankasti ja tavoitteellisesti kuin kisakaudella. Otan harjoittelun rennommin. Pitkät lenkit juoksen talvella lyhyempinä, koska en erityisemmin rakasta talvijuoksua. Talven pitkä lenkki on minulla 12-15 km tavallisesti. Harvoin juoksen 20 km tai sitä pidempää lenkkiä. Pyrin juoksemaan pitkän lenkin joka viikko, mutta karmean kelin tai muun esteen takia väli voi olla 2-3 viikkoa.

Juoksun kannalta erityisen kamalaa aikaa on kevättalven jää- loskakelit. Tulee mieleen eräs lenkki vuosia sitten, kun vielä Turussa asuessani kahlasin jokirannassa Turun linnan suuntaan jääkylmässä sohjossa, joka ylsi nilkkoihin asti ja kasteli lenkkarit sekä sukat läpikotaisin. Koska nuo kevättalven kelit ovat niin vastenmielisiä, korvaan usein juoksutreenin käymällä spinningissä tai juoksen matolla.

Peruskuntokaudella on hauskaa muistella menneen kauden tapahtumia ja suunnitella tulevan kauden kisoja. Olen laatinut itselleni treeniohjelman marras-, joulu- ja tammikuulle. Tarkoitus ei ole tehdä paljon raskaita ja kuluttavia treenejä vaan päästää keho vähän lepäämään ja palautumaan. Tavoitteena on saavutetun kunnon ylläpitäminen, ei niinkään kehittäminen.

Peruskuntojakson treeniohjelmani näyttää tältä:

- normiviikolla 5-6 treeniä, palauttavalla viikolla 3-4
- 3 normiviikkoa putkeen, joka 4. viikko on palauttava, kevyempi viikko
- pitkä lenkki joka viikko (lenkin pituus 12-20 km)
- 1 vk-lenkki joka viikko (5-10 km)
- intervallitreeni kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa
- kuntosalille kaksi kertaa viikossa
- huonoilla keleillä juoksua matolla tai spinning korvaavana harjoituksena


Tätä ohjelmaa seurailen tammikuun loppuun asti. Helmikuussa aloitan valmistautumisen maratonille. Kilpailukausi alkaa ensi vuoden huhtikuussa Krakovan maratonilla.

Edellinen kausi päättyi juuri, mutta olen jo aikalailla päättänyt, mihin juoksutapahtumiin ensi vuonna osallistun. Muutamaan olen jo ilmoittautunutkin. Huhtikuussa starttaan Puolassa Krakovan maratonille, toukokuussa Oulun Terwamaratonille, elokuussa on vuorossa Turussa Paavo Nurmi maraton. Pari tapahtumaa on vielä auki. Ainakin haluaisin päästä kokeilemaan, millaisiin vauhteihin pääsen maantiekympillä. En ole vieläkään osallistunut kertaakaan 10 km kilpailuun.

Tulevalle vuodelle minulla on muitakin suunnitelmia kuin reissata juoksukisasta toiseen. Niistä suunnitelmista lisää vaikka seuraavassa postauksessa.


                                Marraskuun pimeä ja tihkusateinen ilta kutsuu ituhippijuoksijaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näin minusta tuli ituhippi

Edellisessä postauksessa pohdiskelin sitä, voinko kutsua itseäni vegaaniksi, kun teen silloin tällöin ostopäätöksiä, joita puhdasoppinen vegaani ei tekisi. Sanan varsinaisessa merkityksessä en siis tosiaan ole vegaani, koska ostan ja käytän villaa, untuvaa ja nahkaa. Pyrin kuitenkin välttämään kulutuksessani kaikkea eläinperäistä. Kaksi vuotta sitten aloitin täysin vegaanisen ruokavalion. En syö lihaa, kananmunia, maitotuotteita enkä mitään muutakaan eläinkunnan tuotetta. Tässä postauksessa kerron omat perusteluni, miksi siirryin kohti vegaanista elämäntapaa. Palaan ensin ajassa taaksepäin. Olin nuori lukiolaistyttö, kun veganismi löysi tiensä Suomeen ja omassa koulussani muutama nuori ryhtyi vegaaniksi. Elettiin kai vuotta -96 tai -97. Ne muutamat lukion vegaaninuoret olivat kirjaimellisesti ituhippejä. Heille naureskeltiin ja heitä ivattiin, julkisesti ja selän takana. Erään kerran ituhippinuoret järjestivät hieman koomisen mielenosoituksen McDonald´sin edessä. En muista, mi

Finlandia Marathon 2017 - ei hintansa väärti

Eilen 16.9. juoksin kuluvan vuoden kolmannen maratonin Jyväskylässä. Kuten otsikosta voi päätellä, tapahtuma oli lievä pettymys. Reitti oli kokonaan asfalttipäällysteinen kevyen liikenteen väylä, Rantaraitti. Yksi kierros oli 10,55 km eli neljä kertaa kipaistiin Jyväsjärvi ympäri. Tykkäsin reitistä. Järjestäjä mainostaa reitin olevan kaunis ja tasainen, mikä pitääkin paikkansa. Ainoa tylsempi osuus on parin kilometrin pätkä kierroksen loppupäässä. Tuo pätkä juostiin Vaajakosken moottoritien varressa. Kyseinen pätkä tuntui puuduttavalta ja vähän raskaaltakin, koska piti juosta vastatuuleen. Tuttu selviytymispaketti oli mukana tälläkin kilpailureissulla: laastarit, särkylääke ja suolatabletit. Kisakeskukseen oli helppo löytää opasteiden ansiosta. Kaikki oli lähellä ja selkeästi merkitty: numeroiden jako, pukuhuoneet jne. Hallissa porukka istuskeli ja odotti starttia. Tunnelma oli jotenkin vaisu. Hetken istuskeltuani hoksasin, mistä vaisuus johtuu: ei ollut pirteitä juontajia,

Kankaanpään maraton 2017 - tasaista reittiä maalaismaisemassa

Kilpailukausi on nyt sitten minun osaltani taputeltu. Kymmenes maraton takana. Palauttelen kipeitä koipiani ja laskeudun peruskuntokaudelle. Tuttu kisapäivän jännitys hiipi vähitellen, kun aamulla hörpin kahvia ja kuulostelin oloani. Söin kunnon aamupalan, pakkasin vähän evästä mukaan ja lähdin ajamaan Kankaanpäähän, Niinisalon kylään. Maratonpäivän aamiainen: omenakaurapuuroa ja maapähkinävoita sekä iso mukillinen tummapaahtokahvia kauramaidolla Oli helppo löytää perille, koska opasteita ja liikenteenohjaajia oli riittävästi. Parkkipaikka löytyi vaivattomasti. Kilpailukeskuksena toimi Niinisalon alakoulu. Juoksijat pysyttelivät sisällä, koska ulkona oli niin kylmä, ettei siellä kukaan huvikseen halunnut seisoskella. Mittari näytti pikkupakkasta. Startti sujui mukavasti ilman ruuhkaa. Lähtöajat oli porrastettu 15 minuutin välein, mikä oli hyvä ratkaisu. Ensin lähtivät kympin juoksijat, sitten puolimaratoonarit ja viimeisenä täyspitkän juoksijat. Reitti juostiin neljänä kierr