Siirry pääsisältöön

Mitä juokseva ituhippi syö?

Ituja? No, nekin menettelee silloin tällöin, mutta aktiivisesti liikkuva vegaani tarvitsee vähän ravitsevampaa evästä.

Pidän todella paljon ruuanlaitosta. Varovaisesti uskallan sanoa kokkausta jopa harrastuksekseni. Keräilen vegeruokakirjoja, seuraan vegaaniruokablogeja ja kokeilen usein jotain uusia ohjeita. En ole kuitenkaan mikään hifistelijä, joka pipertää keittiössä tuntitolkulla. Pääasiassa kokkailen aika helppoja, nopeita ja mutkattomia ruokia. Viikonloppuisin voi sitten panostaa vähän enemmän, jos ehtii ja jaksaa.

Vapaapäivinä teen ruokaa vähän isompia satseja, joita sitten puputan pitkin viikkoa. Arkena ei aikataulut anna myöten siihen, että ryhtyisin työpäivän jälkeen tuusaamaan alusta alkaen esim. makaronilaatikkoa. Otan pakastimesta eineksiä tai lämmitän mikrossa jotain valmiiksi tehtyä ruokaa.

En tarvitse kahta lämmintä ruokaa päivässä. Yksi lämmin ateria riittää, tavallisesti päivällinen. Lounaan kuittaan syömällä tuorepuuroa tai voileivän. Juomapuoli hoituu mukillisella kahvia.

Olen utelias sen suhteen, mitä muut syövät. Luen blogien ruokapäiväkirjoja mielenkiinnolla ja kaupassa vakoilen salaa, mitä toisten ostoskoreista löytyy. Koska ruokapäiväkirjat ovat niin jänniä, kirjoitin ylös syömiseni kahtena päivänä viime viikolla. Valitsin yhden arkipäivän (tiistai) ja yhden viikonlopun päivän (lauantai), koska arjen sapuskat saattavat vähän poiketa viikonlopusta. Tässä tulos.


                                                                 tiistai 31.10.

klo 6.30 aamiainen: Iso mukillinen kahvia kauramaidolla. Päärynätuorepuuro.


Päärynätuorepuuro on yksi suosikkiaamiaisistani. Ennen työpäivää pistelen puuroa, mysliä soijajogurtin kanssa tai tuhdin smoothien.

Klo 10.30 välipala töissä: Mukillinen kahvia ja Alpro Go On-mangorahka.

Klo 13.00 lounas töissä: Mukillinen kahvia ja reissumies, jossa täytteenä vegejuusto, savustettu soijaleikkele, salaatti, paprika.

Klo 17.00 päivällinen: myskikurpitsa-linssikeittoa, grahamleipä ja hummusta sekä belugalinssisalaatin jämät.




Klo 18.00 treeni: pk-juoksua 7 km

Klo 20.30 iltapala: mukillinen teetä, 2 palaa grahamleipää päällystettynä tahinilla, muussatulla avokadolla ja sormisuolalla. Muutama kurkkuviipale. 1/2 prk maustamatonta Alpron Go On-rahkaa, 1 banaani.

Tahinilla ja avokadolla päällystetyt leivät ovat lemppari-iltapalaani.




Lauantai 4.11. 

Klo 9.00 aamupala: kahvi, omenatarhan kaurapuuroa ja maapähkinävoita.




Klo 13.00 lounas: kahvia, täytetty leipä (omatekoista pestoa, salaattia, tofua).




Klo 17.00 päivällinen: spagetti, soijabolognese, tomaatti-sipulisalaatti.





Klo 19.00 treeni: pyhäinpäivän pitkis 13 km

Pitkän lenkin jälkeen sauna!


Klo 22.00 iltapala: mukillinen teetä, 2 palaa kauraleipää, pestoa, tofua, 1 tomaatti, 1/2 prk Provamel-soijarahkaa, 1 banaani.





Nämä kaksi esimerkkipäivää ovat aivan tyypillisiä minulle. Syön säännöllisesti ja omasta mielestäni terveellisesti. En ole viehtynyt sipsikaljaveganismiin. Kun harrastaa liikuntaa lähes päivittäin, tulee väkisinkin kiinnitettyä huomiota ateriarytmiin ja ruuan ravintoarvoon. En välitä makeista herkuista vaan pidän enemmän suolaisesta.

En niuhota ruuan kanssa. Olen sitä mieltä, että kun liikkuu paljon, voi syödäkin paljon. Olen kuullut, että jotkut fitness-urheilijat noudattavat tiukkaa ruokavaliota, johon kuuluu ruokien punnitsemista ja yksipuolista broilerin ja raejuuston kulutusta. Minua tuskastuttaa ajatuskin, että joutuisin punnitsemaan, mitä syön. Sellainen pingotus tappaa syömisen ilon.

Vaikka olenkin kuntoileva tervehenkinen ituhippi, osaan herkutellakin. Pari kertaa kuussa istun iltaa paremman puoliskoni seurassa. Avaamme pullon punaviiniä, syömme herkkuja ja katsomme sarjoja. Laitamme yleensä jotain meze-tyyppistä naposteltavaa, kuten viininlehtikääryleitä, rapeakuorista leipää, oliiveja, kukkakaaliwingsejä, hummusta jne.

Muistan erään keskustelun, jonka kävin taannoin sukulaiseni kanssa, kun hänelle selvisi, että olen ryhtynyt vegaaniksi. "Mitä sä oikein syöt?" hän parahti ällistyneenä. Monelle sekasyöjälle tuntuu mahdottomalta ajatella ruokavaliota, josta puuttuu muun muassa liha, kala, kananmuna ja kaikki maitotuotteet. "Vaikka mitä!" vastasin sukulaiselleni hymyillen. Vegaanisen ruokavalion mahdollisuudet aukenevat jokaiselle, joka vaivautuu ottamaan asioista selvää. Ei todellakaan tarvitse popsia pelkkiä ituja!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näin minusta tuli ituhippi

Edellisessä postauksessa pohdiskelin sitä, voinko kutsua itseäni vegaaniksi, kun teen silloin tällöin ostopäätöksiä, joita puhdasoppinen vegaani ei tekisi. Sanan varsinaisessa merkityksessä en siis tosiaan ole vegaani, koska ostan ja käytän villaa, untuvaa ja nahkaa. Pyrin kuitenkin välttämään kulutuksessani kaikkea eläinperäistä. Kaksi vuotta sitten aloitin täysin vegaanisen ruokavalion. En syö lihaa, kananmunia, maitotuotteita enkä mitään muutakaan eläinkunnan tuotetta. Tässä postauksessa kerron omat perusteluni, miksi siirryin kohti vegaanista elämäntapaa. Palaan ensin ajassa taaksepäin. Olin nuori lukiolaistyttö, kun veganismi löysi tiensä Suomeen ja omassa koulussani muutama nuori ryhtyi vegaaniksi. Elettiin kai vuotta -96 tai -97. Ne muutamat lukion vegaaninuoret olivat kirjaimellisesti ituhippejä. Heille naureskeltiin ja heitä ivattiin, julkisesti ja selän takana. Erään kerran ituhippinuoret järjestivät hieman koomisen mielenosoituksen McDonald´sin edessä. En muista, mi

Finlandia Marathon 2017 - ei hintansa väärti

Eilen 16.9. juoksin kuluvan vuoden kolmannen maratonin Jyväskylässä. Kuten otsikosta voi päätellä, tapahtuma oli lievä pettymys. Reitti oli kokonaan asfalttipäällysteinen kevyen liikenteen väylä, Rantaraitti. Yksi kierros oli 10,55 km eli neljä kertaa kipaistiin Jyväsjärvi ympäri. Tykkäsin reitistä. Järjestäjä mainostaa reitin olevan kaunis ja tasainen, mikä pitääkin paikkansa. Ainoa tylsempi osuus on parin kilometrin pätkä kierroksen loppupäässä. Tuo pätkä juostiin Vaajakosken moottoritien varressa. Kyseinen pätkä tuntui puuduttavalta ja vähän raskaaltakin, koska piti juosta vastatuuleen. Tuttu selviytymispaketti oli mukana tälläkin kilpailureissulla: laastarit, särkylääke ja suolatabletit. Kisakeskukseen oli helppo löytää opasteiden ansiosta. Kaikki oli lähellä ja selkeästi merkitty: numeroiden jako, pukuhuoneet jne. Hallissa porukka istuskeli ja odotti starttia. Tunnelma oli jotenkin vaisu. Hetken istuskeltuani hoksasin, mistä vaisuus johtuu: ei ollut pirteitä juontajia,

Paavo Nurmi Marathon 2018

Kirjoitin kisaraportin Paavo Nurmelta heti juoksun jälkeisenä päivänä, mutta teksti unohtui luonnoslaatikkoon. En ottanut reissulta kuvia, joten menköön tämä teksti julkaisuun ilman kuvia, ja lähes kuukausi itse tapahtuman jälkeen.            * * * Jalat on kipeät, mutta mieli iloinen. Juoksin kahdennentoista maratonini aurinkoisessa Turussa. Vieläkin on niin huikea fiilis, että taatusti tämä juoksu jää muistoihin todellisena hyvän mielen maratonina. Turkuun on aina mukava tulla. Jokirannan maisemat ovat minulle hyvinkin tuttuja, koska asuin kaupungissa yhdeksän vuotta. Tänä viikonloppuna Turussa oli maratonin lisäksi muutakin happeningia: olutfestivaalit ja Turbaani-kaupunkifestarit. Turun traagisesta terrori-iskusta tuli kuluneeksi 18.8. päivälleen vuosi, minkä vuoksi oli järjestetty myös kaksi mielenosoitusta. Kun käppäilin linja-autoasemalta Puutorin ohi jokirannan suuntaan, en voinut olla huomaamatta, että jotain poikkeuksellista on tekeillä. Poliisiautoja kulki ohi jatkuval